joulukuu, 2013 – kuukausiarkisto

14.6.–19.7.220: PTOMAS/Baikonur -> New Helium/Mars

31.12.13 | Jarmo Lundgren | Mars

 

From: PTOMAS/Baikonur 
To: New Helium/Mars
Subject: Ehdottomasti viimeinen varoitus

Jos palaatte viikon sisällä sopimuksenne vaatimaan ohjelmatuotantoon,
ehdimme vielä palauttaa kasvihuonemodulin Marsiin suuntautuvalle radalle.

Olemme onnistuneet pitämään katsojalukujen laskun kurissa
koosteuusinnoilla ja äänestyksillä, mutta loputtomiin
emme näin voi jatkaa. 

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

- - -    

From: PTOMAS/Baikonur 
To: Dmitri Markov (New Helium/Mars)
Subject: Et kai sinäkin?

Dmitri, emme ole kuulleet sinustakaan pitkiin aikoihin. Et kai
sinäkin – sinä järjen majakka hulluuden meressä – ole mukana
kapinasakissa? Haluan vakuuttaa, että olemme antaneet anteeksi
aiemman viestisi. Ymmärrämme, että tilanne oli hyvin stressaava.

Miten lääkityksesi jaksaa? Äkillinen paluu seksuaalivaimennus-
kuurilta voi tuottaa hallitsemattomia tunnetilojen vaihteluja.
Kasvihuonemodulissa on mukana lisää lääkettä vuoden tarpeiksi.
Ethän toki tahdo menettää sitä? 

Haluan muistuttaa, että itsehän lääkekuuria varta vasten anoit, 
me olimme alun perin ajatusta vastaan. Oletko muuttanut mielesi?
Oletko varma asiasta?

Joka tapauksessa voisitko vastata viestiin edes lyhyesti,
niin tiedämme sinun olevan kunnossa? 

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

- - -

From: PTOMAS/Baikonur 
To: Desirèé Östermalm (New Helium/Mars)
Subject: Äitisi kyselee, miten voit

Desirèé, äitisi pyysi meitä toimittamaan sinulle syntymäpäivä-
onnittelut. Hän kysyi samalla, miten Marsissa pyyhkii sekä oletko
päässyt eroon lohtusyömisestä. Vakuutimme, että Marsissa menee
mainiosti ja että suklaata tai muitakaan makeisia on varsin
vähän saapuvilla.

Mutta miten sinä voit? Jos et halua vastata meille, voinet
sentään kertoa äidillesi viimeiset kuulumisesi?

Pikaisiin viestimisiin,

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

PS: Voimme kyllä lähettää sinulle makeisia seuraavan
    huoltomodulin mukana, jos tahdot.

 

 

From: PTOMAS/Baikonur 
To: New Helium/Mars
Subject: Vedimme ohjelman tauolle

Olimme pakotettuja vetämään Mars24-ohjelman kahden viikon tauolle.
Kerroimme tässä vaiheessa vain, että meillä on ongelmia kuvayhteyden
kanssa (mikä on totta).

Voisitteko harkita paluuta ohjelman tekoon? Mitä sanoisitte, jos
hiukan uudistaisimme konseptia samalla? Lähettäkää ideoitanne,
niin luotsataan yhdessä Mars24 teitä paremmin inspiroivaan
tyylisuuntaan!

Olisitteko esimerkiksi kiinnostuneita kilpa-ajoista Marsissa?
Voisimme lähettää muutaman Marsin olosuhteisiin kehitellyn
huippunopean mönkijän sinne.

Kertokaa ideoitanne, me kuuntelemme!

Ystävällisesti teidän,

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

- - -

From: PTOMAS/Baikonur 
To: New Helium/Mars
Subject: Vastatkaa, hyvät ihmiset!

Vastatkaa, olkaa niin kilttejä.

Näemme kyllä MAVENin ja Mars Expressin kuvista, että edelleen
liikutte planeetan pinnalla, joten lienette siis hengissä,
mutta voisitteko kuitenkin lyhykäisesti kuitata tämän viestin?

Kaikki ongelmat saadaan kyllä ratkottua.

Teidän,

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

- - -

From: PTOMAS/Baikonur 
To: New Helium/Mars
Subject: Pyydän

Vastatkaa, pyydän.

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

- - -

From: PTOMAS/Baikonur 
To: New Helium/Mars
Subject: Untitled

Siat.

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS

8.7.220: Markov

25.12.13 | Jarmo Lundgren | Mars

… juoksen…

”Ei tuommoisesta pelokkaasta rääpäleestä tule koskaan kosmonauttia”, äiti jankutti. ”Taasko se leikkii siskon nukeilla? Ja heti pimputtelemassa lelupianoa kun silmä välttää! Menehän siitä, vaikka pihalle tappelemaan. Vätys.”

Mutta tässä sitä vaan juostaan toisen planeetan pinnalla, hähhähhää. Siitäs sait ja siitä, äitimuori! Vaikka laulajahaaveeni upposivatkin Krasnojarskin routaiseen mutaan.

… juoksen… Perässä seurasi, saasta. Ei kantoraketin tuli ollut riittävän kuumaa polttaakseen sitä tuhkaläjäksi laukaisualustalle.

”Sairas lapsi! Ssssairassss…” kuiski pappi korvaan ja kähmi takapuolta. Höpiskää mitä höpisette Saatanan kuiskimisista, mutta sillä välin Jumala tunki kielensä korvaani. Kanteleminen on rumaa, mutta erityisesti turhaa. Minä siitä selkääni sain. Pappi pudisteli päätään ja huokaili. ”Sairas lapsi, sairas. On pidettävä pää kylmänä Saatanan edessä.” Ja isä antoi taas tulla.

Juoksen. Hetkinen, mihinkäs asti olen oikein—

Ja sitten olinkin leimattu. Miliisit pysäyttelivät perjantai-iltaisin ja pieksivät huvikseen. Paitsi se yksi, joka piti puolia, jos sattui olemaan vuorossa…

–äkkiä putoan.

… mutta myöhemmin se nappasi lommoiseen žiguliinsa, vei vesivoimalalle ja. No, tiedätte kyllä. Olin kuusitoista kun menetin neitsyyteni. Ilta oli kirpeä, kuu mollotti, turbiinit karjuivat. Itkin viikon. Sitten lähdin liftaamaan Pietariin.

Putoan, putoan…

Voi luoja, miten pitkään tällä planeetalla oikein voi pudota?

8.7.220: Nataša

23.12.13 | Seppo Säämäki | Mars

Aioin heti herättyäni kertoa Jürgenille löydöistäni, mutta hän taitaa tietää niiden sisällöstä jo enemmän kuin minä. Muistioni ei ollut millintarkasti sillä paikalla kuin mihin sen olin jättänyt, mikä herätti epäilykseni. Osasin varautua johonkin tällaiseen jättäessäni laboranttidronen kameran päälle.

Olin oikeassa. Videotaltioinnista näen kuinka hän avaa tiedostoni, tutkii niitä ja lopulta alkaa kiihtyneessä tilassa puhua itsekseen. Mitä hän oikein sanoo? Laboranttidrone kameroineen sijaitsee analyysitilassa ilmatiiviin lasin takana eikä sen vuoksi videolle ole tallentunut ääntä.

Äkillisen oivalluksen tuloksena käynnistän normaalisti kokousmuistioiden taltiointiin käytetyn BorgNote-ohjelmiston. Visual BorgNote ei ole pelkän brändäyksen takia Visual – mikrofonin hyödyntämisen sijaan se litteroi kokouspuheenvuorot huulilta lukemalla.

Ohjelmisto tekee sen myös hämmästyttävän tarkasti historiansa ansiosta. Ensimmäiset versiot kehitettiin NSA:n vakoilutarpeisiin ja se oli salaa integroitu yleisimpiin käyttöjärjestelmiin jo kauan ennen BorgNoten kuluttajaversion markkinoille lanseeraamista.

– – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – –

Jürgen: Se siis todella onnistui… Hän teki sen!
Jürgen: Symbioottinen kudos on täydellisesti sopeutunut Marsin olosuhteisiin.
Jürgen: Kudosnäyte varmistaa sen minkä tiesin…
Jürgen: Hän on täällä jossakin ja minun on löydettävä hänet ennen kuin metamorfoosi etenee viimeiseen vaiheeseensa!
Jürgen: Voi jos Nataša vain tietäisi mikä hänen roolinsa on ollut ja tulee olemaan galaksin kohtalossa!

– – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \# – –

Kuka on Hän jota Jürgen puhuu? Ja miten ihmeessä minä liityn galaksin kohtaloon???

20.2.0 Mr: Jürgen

16.12.13 | Sade Kondelin | Mars

Nataša oli viipynyt laboratoriossa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tarkkailin ovea tiiviisti suojaisasta nurkkauksesta pitkään, vain vaivoin pitäen hengitykseni tasaisena ja rauhallisena. Kun nainen lopulta meni menojaan, minne lienikään, tukahdutin vaistomaisen haluni huudahtaa riemusta.

Oloni on kieltämättä hieman kiihtynyt. Vilkaisen vielä viimeisen kerran ympärilleni ja varmistan olevani yksin, ennen kuin livahdan laboratorion terävään valoon.

Räpyttelen silmiäni ja käyn huoneen nopeasti läpi katseellani – tuolla, näyteastioita ja mittauslaitteistoa pursuilevan pöydän kulmalla se on. Natašan muistio!

Näpäytän laitteen näytön päälle vapisevin käsin ja selaan ihailtavan järjestelmällisesti organisoituja ja nimettyjä kansioita ja tiedostoja hetken, tietämättä kuitenkaan, mitä etsin. Naurahdan, ehkä ääneen, oivaltaessani, että voin yksinkertaisesti valita viimeisimmän tallenteen (tietojärjestelmä käyttää Maan ajanlaskua, mutta Nataša on lisäksi kirjannut dariaanisen kalenterin mukaiset päivämäärät tiedostonimiinsä).

Jännitykseni raukeaa muistiinpanoja lukiessani. Analyysin tulokset osoittavat vailla epäilyksen mahdollisuutta, että löytynyt organismi on jonkinlainen symbioottinen kokonaisuus, joka muodostuu (melko alkeellisesta) leväkasvustosta ja orgaanisesta lihasmassasta.

Enää en edes yritä pidätellä psykosomaattisia affektejani, vaan huokaan ääneen, silmäni sulkien: “Se siis todella onnistui…”

8.7.220: Markov

11.12.13 | Jarmo Lundgren | Mars

– Saastainen hintti! se huutaa. – Ihmisyyden mätämuna! Pervertti!

Häkellyn. Sen naama näyttää kypäränsä keinovalossa kuin miltäkin alamaailmasta karanneelta demonilta. Silmistä sinkoaa puhdasta vihaa. Peräännyn vaistomaisesti. Katse herättää muistikuvia, joiden toivoin jo hautautuneen lopullisesti.

Mutta mitä ihmettä? Eikö se tosiaankaan tajunnut – vaikka asuttiin samassa sillipurkissa monta kuukautta?

– Saatana! Saatana! se sitten alkaa huutaa, tarraa kiinni avaruuspukuuni. Horjahdan taaksepäin ja äkkiä tajuan kaatuvani. Samassa hullu lehmä on päälläni ja hakkaa kypärääni kaksin käsin Marsin kamaraan. Viimein se äkkää happiletkuni ja rupeaakin reuhtomaan sitä irti.

Onko se ollut näin sekaisin koko ajan? Koko matkan? Mitä ihmettä? Pidin Desirèétä hiukan yksinkertaisena, mutta kuitenkin harmittomana tyyppinä, sympaattisenakin omalla lähiöpissistyylillään.

Nyt tunnen jo kauhun maun kitalaessani. Pyörähtelen vimmatusti ja onnistun viimein viskaamaan sen päältäni – hämmentävän kauas. Niin, painovoima…

Se on kuitenkin heti taas jaloillaan ja alkaa heitellä kiviä. Juoksee kohti. Ja huutaa koko ajan kahdenvälisellä kanavallamme.

– Heinäsirkka! Tuomiopäivän airut! Belsebuubin peräpu–

Napsaisen radion kiinni ja juoksen. Juoksen. Juoksen…

En katso taakseni.

8.7.220 Nataša

09.12.13 | Seppo Säämäki | Mars

Minä, Nataša Tšervova, olen tehnyt ennennäkemättömän löydön.

Löytöpaikka: Skíðblaðnir-1:n laskeutumispaikan välitön läheisyys.

Löytöaika: Dariaanisen kalenterin kahdeksantena solina kalojen m-kuukautta m-vuonna 220.

S-1:sen laskeutumispaikasta 70 metrin päässä itään sijaitsevan kivimuodostelman pinnalta löytyi tunnistamatonta vihertävää, kasvuston omaista ainetta. Pinta tuo mieleen jäkälän, koostumus huomattavan sitkeä. Mikään tunnettu geologinen prosessi ei tuota mitään tämän kaltaista.

Nyt habitaatin laboratoriossa ensimmäinen näytesäiliö käy läpi analyysia. Nämä minuutit odottaessani ensimmäisten tulosten valmistumista tuntuvat elämäni pisimmiltä.

8.7.220: Desirèé

02.12.13 | Mikko Kuusto | Mars

Paska, paska, paska ja perkele. Aikoinaan isä sano et ei se pudotus oo korkeella pelottavaa mut se pysähdys ku osuu maahan. Pitikö senki fossiilin olla just siin asias oikeessa.

Hetken aikaa oli kaikki tosi hyvin, kun mä kerroin löydöksestäni (se kapseli, ei Jumala) muille, ni innostusta riitti aika huikeesti. Finski oli ensin vaan ihmeissään ja pensee, kunnes yhtäkkiä se jotenkin kai flippas ja alko naureskella itekseen ja keräillä romua kasaan. no, se oli oikeastaan ihan symppistäkin seurattavaa, mutta siit tuli myös mieleen et planeetan tulevaisuus vaatii kyl lisää väkee tänne ja kaikkee sellasta niin kun mä jo aikasemmin pohiskelin. Ni siks mä sitten päätin mennä ilmottamaan Markoville, et miten asiat oikeen on ja miten ne tulee jatkossa menemään kun aletaan tehä Marsin suurta ja valosampaa tulevaisuutta.

Aluks kaikki meni tosi hyvin, mä kerroin juurta jaksaen et mitä mä näin mun mietevaelluksella ja mitä kaikkee Jumala autto mut ymmärtämään ja et mitä kaikee meiän on nyt sitten tehtävä. Ekaks Markov oli vähän sen näkönen, että ei oikeen tajunnu mist on kyse. Mut sit pikkuhiljaa ymmärryksen lamppu alko palaa soihtuna sen silmien katseessa ja mä aloin olla aikalailla tyytyväinen tapahtumien kulun käänteiden etenemiseen suoraan kohti mun haluamaa maalia.

aiti-mars

Kun mä olin selittänyt koko jutun sille, se oli jotenkin vaikeen olonen ja totes vaan et miten mielenkiintonen selitys ja vai niin ja entäs sitten. Vedin sitte syvään henkeä ja aloin selittää kärsivällisesti ku lapselle että me tarvitaan semmosia, siis lapsia, tänne meiän uuteen maailmaan. Se vaan tuijotti iha ilmeettömänä ja heilutteli päätään ihan pikkusen eri suuntiin. Ku en ollu varma et se vieläkään oli täysin kärryillä meiän tulevaisuuden suhteen ni mä sille kärsivällisesti selitin sen kuinka me kaks ollaan täl hetkellä planeetalla olevista just se luonnollinen ja optimaalinen lisääntymispari jonka kupeitten hedelmän kautta me tullaan tekemään tästä paikasta paratiisin yrttitarhan portti!

Tässä vaihessa, TÄSSÄ VAIHEESSA tää saatanan mokeltavakielinen ryssänjämä KEHTAA huutaa mulle jotain sellasta, että: ”Etkö sinä typerä göteborilaislehmä lopultakaan tajua että minä en lisäänny naisten kanssa kun minä olen homo!” Sitte se säntäs jonnekkin, en kattonu et minne ku eipä paljoakaan kiinnosta sellasen miehen kohtalo joka on just tuominnu kokonaisen planeetan vääjämättömän sukupuuton hitaasti sulkeutuvat leuat astelemaan meitä kohti!