marraskuu, 2013 – kuukausiarkisto

8.7.220: Reima

26.11.13 | Sade Kondelin | Mars

Desirèé sen löysi.

Seison tyhjässä laskeutumiskapselissa. Kapselissa S-1, niin sen metallisessa kyljessä lukee. Olisi pitänyt ymmärtää meidän lukumme, S-2, tarkoittavan välttämättä, että emme ole ensimmäiset.

Kuka tai ketkä tänne saapuivat ennen meitä? Missä he ovat nyt? Hengitän tympeää tankki-ilmaa ja tuijotan kapselin sisäseiniä, sen hämäryyttä. Muut ovat jääneet ulos – mitä lie ihmettelemään. Mieleni on hämmennyksestäni huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, merkillisen tyyni. Kapseli sulkee minut sisäänsä ja ulkopuolelleen kaiken muun. Seinät ympärilläni ovat hiljaa eivätkä vaadi mitään. Aivan kuin olisin…

Niin tietenkin. Oivalluksen syntyessä nauran ääneen. Kapseli on tyhjä, tarpeeton, turvallinen. Tarjoaa tilan ja tulevaisuuden. Tähän hämäryyteen rakennan saunani, uuden kotimme sydämen.

Kiirehdin ulos täynnä tarkoitusta. Kapselin ympäristössä lojuu siellä täällä käyttökelpoista rakennusmateriaalia, osa hylättyjä koneenosia ja pakkausmateriaaleja, osa varmaankin kapselin matkustajien mukanaan tuomia käyttämättä jääneitä varusteita. Kuljen ympäriinsä katse maassa ja kokoan kapselin oven lähelle kekoa kaikesta käyttökelpoisesta. Jokin välähtää valoisana näkökenttäni rajalla erottuen Marsin pitkän päivän tympeän tuttavallisesta pölynpunaisesta valosta. Nostan katseeni odottaen näkeväni romumetallia tai ehkä jonkin erikoisen mineraalimuodostelman.

Silmäni avautuvat lautasiksi, sellaisiksi kermanvaaleiksi rumiksi kahvitasseiksi, joita isä oli äidiltään perinyt ja paiskoi kesäöiden hämärässä kuistin kaiteeseen kiukkuaan purkaakseen. En ollut osannut odottaa – vaikka ehkä olisi pitänyt – edessäni avautuvaa näkyä.

Tuijottaessani himmeää valoa sykähtelevää, arvatenkin tuntemattomia S-1-matkalaisia varten Planeetalle laskettua aeroponista kasvihuonetta, tulen ajatelleeksi Jumalan mahdollisuutta.

7.7.220: Desirèé

18.11.13 | Mikko Kuusto | Mars

Jeesus vietti vuorella neljäkymment päivää ja neljäkymment yötä kunnes näki uuden maan. Mut koskapa mä näin oman näkyni nopeemmin ku Jeesus ni aattelin et ei mun tarvii siel vuorel niin pitkään kökkii. eikä mulla ois ilmaakaan niin pitkäks aikaa, tuskin ees neljäkskymmeneks tunniks.

Palatessa alas sielt huipulta kaikki näytti jotenki oudolta – mä en kyenny näkeen meiän asuinhabitaattii enkä robottei enkä mitään muutakaan, ainoastaan kaukasuudessa näky jokin tummempi möykky. Mä lähin juokseen sitä kohti, koska juokseminen Marsissa on tosi kivaa ja kevyttä touhuu, viuuuh vaan pitkii loikkii. Herra Tiedepönötys ja Rouva Tiedetiukkis mömisee miten pitää olla varovainen ja seurailla pölymyrskyi ja muuta sellasta, mut mä en piittaa.

Se möykky oli meiän laskeutumiskapseli! Sit mä olin ihan ulalla, en käsittäny yhtään et mitä on tapahtunu. En mä mitenkään voinu olla nii pitkään pois paikalt, et muut ois ehtiny roudaamaan kaikki jutut jonnekin kauas pois, ei ees robottien avulla. Alko tulla vähän paha olo, sekä mahassa et päässä. Kapselin sisälläkään ei ollu ketään. Sitten alko tulla jo kevyt paniikki. ja sitte yhtäkkiä mä huomasin jotain todella friikkiä: kapseli oli sisustettu! Siel oli paikallaan kaikki mittalaitteet ja härvelit, kameroitakin näky pari kappaletta.

Mä sujahdin ulos siitä purkista varmaan ku salama. Mä tuijotin sitä ulkoopäin ja kiersin sen ympäri vaiks kuin monta kertaa. Mä en maassa varsinaisesti uskonu kummituksiin, mut pitäskö mun nyt täällä alottaa johkin sellaseen uskominen? Ei kai se sit sen kummempaa olis ku Jumalaankaan uskominen. Nimittäin se kapseli. Se näytti ihan samalta ku meiänki laskeutumiskapseli, sen nimikin oli sama uskomaton älyttömyys, Skíðblaðnir. Tai niin mä luulin monta kierrosta. Lopulta mä aloin miettii asiaa ja sit pysähdyin lukeen sitä sekasotkusanaa oikeen huippuhuolella. Se nimi oli melkein sama: Skíðblaðnir-1 Ei 2. Mitä helvettii nyt taas?

27.6.220: Terra Cimmeria

13.11.13 | Jarmo Lundgren | Mars

Aina. Onko se ollut siellä aina? Nainen vuorella.

Jos se on ollut siellä aina, mitä on aina? Oliko aina ennen? Ennen aikaa?

Jos aina on aina, onko siellä siellä? Jos kaikki on aina, silloinhan voin liikkua sinne ikuisesti ja olla silti aina perillä. Heti. En koskaan. Mutta aina.

Nainen vuorella. Taas. Nainen? Vuoren muistan, mutta mikä on… ”nainen”?

Onko nainen vuori silloin kun se ei ole aina?

7.2.0 Mr: Jürgen

11.11.13 | Sade Kondelin | Mars

Suunnitelmani etenee jopa odotettua sujuvammin. Mars on nyt hallussamme. Muut siirtokuntamme jäsenet eivät vielä ymmärrä tämän kaiken merkittävyyttä, mutta he kyllä hahmottavat kokonaisuuden vähitellen. He eivät ole tyhmiä, vaikka heiltä puuttuvatkin keinot kuvitella oman pienen elämänpiirinsä ulkopuolista suuruutta. Annan siksi heille anteeksi heidän loukkauksensa minua kohtaan – Maa-sivilisaation tympeys ja turhanpäiväisyys sumentavat vielä heidän aistejaan. Mutta täällä, aikaan seisahtuneen ja kuolevan valtakunnan lopullisesti taakseen jättäneinä, hekin voivat vapautua sovinnaisen orja-ajattelunsa kahleista ja todella suunnata katseensa tulevaisuuteen!

Vallankumouksestamme järkyttyneet rappiokoneiston kätyrit yrittävät vielä palauttaa tilannetta haltuunsa. Maasta tulevat viestit ovat parhaimmillaan huvittavia, pahimmillaan myötähävettäviä. Rivien väleissä paniikki ja epätoivo lisääntyvät kappale kappaleelta.

From: Ptomas/Baikonur
To: New Helium/Mars
Subject: Toistuvat sopimusrikkomukset – viimeinen varoitus

Kärsivällisyydestämme ja saamistanne toistuvista uusista mahdollisuuksista huolimatta olette jatkaneet naurettavaa kapinalinjaanne. Kuvauslaitteiston luvaton haltuunotto oli viimeinen pisara. Teillä on 24.6.220 saakka aikaa palauttaa robotit kuvauskäyttöön, tai ohjaamme matkalla olevan kasvihuonemodulin kääntymään takaisin. Siinähän sitten leikitte avaruuden asuttajia ilman omavaraista hapen ja ruoan tuotantoa. Mikäli kuitenkin palaatte ruotuun ja tottelette määräajan kuluessa, voimme keskustella teille lankeavien sopimussakkojen muuntamisesta lisätehtäviksi, joilla katsojaluvut saadaan nousuun. 

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS


From: New Helium/Mars
To: Ptomas/Baikonur
Subject: Re: Viimeinen varoitus – vaarassa olette te itse

Meitä ette hämää. Uhkauksenne ovat tyhjiä. Valta on nyt meillä. 

Ymmärrämme pelkonne. Uusi sivilisaatiomme uhkaa olemassaolonne perusrakenteita. Osoitamme todeksi hylkäämämme planeetan ja elämäntavan kestämättömyyden ja valheellisuuden, eikä herkkä psyykenne kestä sitä. 

Älkää pelätkö – mars ottaa avosylin vastaan ne, joilla on rohkeutta ja intoa loikata tuntemattomaan. 

- - - 
Jürgen Přiklgruber
Kenraali, Itsenäinen Mars-yhteisö

PS. Syökää paskaa, senhän te parhaiten osaatte

20.6.220: Nataša

04.11.13 | Seppo Säämäki | Mars

Robotit ovat nyt hallinnassamme, Jürgenin suunnitelman ansiosta. Interplanetaarisen Internetin viivesietoisen reitityksen protokollaan jäi suunnitteluvaiheessa aukko, sittemmin korjattu. Habitaatin mukana toimitettujen robottien valmistuksen aikana aukko ei ollut tunnettujen joukossa ja Jürgen oli varma ettei robottien firmwarea ollut päivitetty etäyhteydelläkään.

DTN-verkon reitittimen kaappaavan ohjelman kirjoitus ja injektointi systeemiin oli helppo tehtävä kun vain odotimme satelliittilinkin saapuvan radallaan katvealueelle. Nyt hallitsemme kaikkea maasta tulevaa liikennettä pakettitasolla ja voimme blokata PTOMASin ulos.

Jürgen, joka koko päivän oli muutenkin ollut epäilyttävän avulias, onnistumisen varmistuttua äityi kiihkomieliseen purkaukseen:

– Olemme viimein täysin itsenäinen siirtokunta! Per Aspera Ad Astra! Ensimmäinen jalansijamme matkalla tähtiin! Meidän jälkeläisemme levittäytyvät täältä kohti kosmosta! Tämä päivä merkittäköön priklgruberiaanisessa kalenterissa yleiseksi juhlapäiväksi!

Meidän jälkeläisemme? Priklgruberiaaninen kalenteri? Olin jo vaatia tarkennusta kenestä ”meistä” on puhe mutta päätin sen sijaan tarttua jälkimmäiseen osioon.

– Eikö sinulla tosiaan ole parempaa haaveiltavaa ollut jäniksenä kyyhöttäessäsi kuin ajanlaskun nimeäminen itsesi mukaan? Thomas Gangale, tunnettu parhaiten interplanetaaristen omistusoikeuksien kriitiikistään, ikävä kyllä ehti ennen sinua luomaan dariaanisen kalenterin.

– Dariaanisen?

– Sitähän nuo koneetkin jo käyttävät. Nukuitko interplanetaarisen oikeustieteen luennoilla? Gangale nimesi sen poikansa Dariuksen mukaan, toisin kuin sinä jonka loputtoman itsekeskeisyyden rajat eivät lopu edes Marsin radalle!

– Entä jos ajattelinkin meidän tulevaa poikaamme?

Nauraen käänsin selkäni ja kävelin pois. Tuon egosentrisen kehän rajaa tuskin löytyisi Kuiperin vyöhykkeeltäkään. Vai poika ja vielä oletusarvoisesti nimeltään Přiklgruber… mutta edes Jürgenin kosmisen luokan röyhkeys ei saisi tänään minua huonolle tuulelle.

Hiekkamyrsky on tyyntynyt ja pääsen taas ulos keräämään näytteitä!