13.23.220: Nataša

Kun yksi oli pelastettu – ainakin toistaiseksi – lähdin seuraavan perään. Onneksi Theia-mieliyhtymä ei sentään säntäillyt aivan minne sattuu robottien tykinruokana, toisin kuin eräät eksoskeletaalineropatit. Sikäli tilanne päättyi hyvin, että tyhjänä holtittomasti säntäilevä eksoskeleton onnistui vetämään puoleensa sekä robottien huomion että tulituksen, joten pystyimme kulkemaan kohti esiinkaivettua Rømmen tehtaanrauniota vailla välitöntä kuolemanvaaraa. Päästyämme perille laskeuduimme nopeasti kaivantoon pohtimaan seuraavaa siirtoamme.

– Olen melko varma, että pystyn löytämään etsityn ”emergency override operationin”, totesi vieraan ääni Theiassa. Radiohiljaisuuden säilyttämiseksi hän tuli eteeni ja painoi kypäränsä lasin tiukasti vasten minun kypäräni lasia. Läheisyys sinänsä ei ollut niinkään outoa, kuin Theian hievahtamatta tuijottavat silmät. Eikö se enää edes räpyttele?

– Se on pienehkö kontrollihuone, jonka kautta pystyy ikäänkuin manuaalisesti ohittamaan tehdaskompleksin pääkontrollerin tarvittaessa. Mutta vain jos kyseessä on ehdoton hätätilanne, kyseessä ei ole mikään sulakkeidenvaihdon ajaksi päältä napsautettava vipukytkin. Tarpeen on oltava tosi, jotta operaatioon voidaan ryhtyä.

Minua huvitti, miten vielä tässäkin vaiheessa Rømmetietoisuus halusi roikkua kiinni entisissä protokollissaan, muistuttaen säännöistä jotka oli suunniteltu täysin toisenlaiseen aikaan sekä tilanteeseen. No, kaipa simuloidutkin mielet kaipaavat kaaoksen keskellä kiintopisteekseen jotakin tuttua ja turvallista.

Theiaolento pyysi minua seuraamaan itseään lähtiessään päättäväisen näköisenä kävelemään syvemmälle sisään esiin kaivettuihin raunioihin. Seurasin noudattaen tiettyä varovaisuutta – edellinen käyntini täällä ei jättänyt pelkästään riemukkaita muistoja. Emme kuitenkaan edes yrittäneet päästä käytännössä kokonaan sortuneeseen päähalliin, vaan käännyimme robottien kaivuu-urakan paljastamaan pieneen käytävään, jollaista en muistanut edes aiemmin nähneeni. Kävellessämme mietin hetken hyvin etäisesti, miten Reima ja Desirèé mahtavat pärjätä, mutta huomasin saman tien, ettei se oikeastaan kiinnostanut minua tippaakaan juuri sillä hetkellä. Meneillään olevien tapahtumien joukossa hullun ja juopon kohtalot eivät tuntuneet olevan etusijalla.


Comments are currently closed.