Tältä siis tuntuu myydä itseään. Säilyttää hunajainen hymy huulilla vaikka ihon alla polttelisi happo.
Kärsivällisyyttä Nataša, kärsivällisyyttä. Show must go on. Meikit kasvoille ja takaisin kameroiden eteen.
Ensimmäisinä ihmiskunnan edustajina Marsin kamaralla askeleensa tulevat siis ottamaan kanssani viinalla viimeisetkin alun perinkin vähäisistä aivosoluistaan liuottanut suomalaisjuntti, nollapainovoimaolosuhteiden wc-hygieniassa lisäoppitunteja kaipaava Moskal joka ei uskalla tulla ulos kaapista sekä hännänhuippuna ruotsalainen pintaliitopissis jolle kaikki on vaan niin ihq.
Masentavinta tässä farssissa on ettei ihmiskunnan tähän saakka suurimmalle löytöretkelle olisi yleisöä ja sitä kautta rahoitusta ilman noita kholera v dupi… Menettäisin kaiken uskoni ihmiskuntaan nyt jos en olisi tehnyt sitä jo aiemmin.
Kuulun yhden käden sormilla luettavaan maailman pätevimpien eksobiologien joukkoon, väitöskirjani arvosana oli erinomainen ja alan julkaisuissa artikkeleihini on viitattu toiseksi eniten. Mutta uralla etenemiseen eivät pelkät tieteelliset meriitit riitä. Varsinkaan jos henkilöhistoriasta löytyy vääränlaisia merkintöjä.
Minulla ei ole turhia kuvitelmia siitä mikä on roolini tässä näytelmässä. Ilman yhtäkään muodollisesti pätevää tutkijaa miehistössä hankkeelle ei olisi ikipäivinä myönnetty taloudellista tukea ESAn Mars-tutkimukseen varatuista määrärahoista.
Valintakriteerinä tälle lennolle onkin ollut jokseenkin toisenlainen muodollinen pätevyys. Tieteellinen perustutkimus ei voisi vähempää kiinnostaa PTOMASia. Jos kiinnostaisi, nuo kolme idioottia eivät olisi täällä. Enkä olisi minäkään, tieteen edustaja olisi valittu jostain nimekkäämmästä instituutista kuin Ukrainan kansallisesta Harkovan V.N. Karazin-yliopistosta.
Tämä hölmöläisten laiva on kuitenkin minulle mahdollisuus saavuttaa paikka oman tieteenalani huipulla ja kirjoittaa sukuni nimi historian sivuille. Se on säilynyt elämässäni tähän asti ainoana tavoitteena joka ei ole menettänyt merkitystään.
