toukokuu, 2013 – kuukausiarkisto

5.5.2023: Nataša

Phobos. Pelko. Muodoton ja pinnaltaan uurteinen kuin valtava peto olisi teroittanut kynsiään sen pintaan.

Deimos. Pelon sisar. Kauhu. Putoamme vaikkei suuntia ole. En pysty ajattelemaan selkeästi.

mars_natasa

Puretuista akuista kokoamani litiumhydroksidisuodattimet eivät sido enää enempää hiilidioksidia itseensä.

Laskeutumismoduli on liian pieni viidelle. Muut olisivat jo luovuttaneet, mutta Jürgen alkoi repiä irti kaikkea ylimääräistä. Ensimmäisenä lähtivät kamerat.

Minun oli myönnettävä että hän oli oikeassa ja liityin mukaan tyhjentämään modulia. Sydäntäni särki tyhjentää kapseli mittauslaitteista ja muista instrumenteista. Des, Markov ja Reima irrottivat uloimman seinäkerroksen.

Reima taisi menettää tajuntansa hetkeksi liikaa ponnistellessaan. Painottomuudessa pyörtymistä ei huomaa kuin liikkeen puutteesta.

Lopulta mahduimme kaikki ahtautumaan modulin sisäpuolelle, nyt makaamme kuin sardiinit purkissa keskittyen hengittämään mahdollisimman vähän.

Päätäni särkee, silmissäni alkaa sumentua. Laskeutumismoduli etenee lasketulla radallaan, mutta aika ei riitä. Oireista arvioiden tulemme menettämään tajuntamme ja tukehtumaan ennen laskeutumista.

Ajattelen Valentina Tereškovaa, ensimmäistä naista avaruudessa kuusikymmentä vuotta sitten. Minä ja Des saamme kunnian olla ensimmäiset naiset Marsin kamaralla vaikka ensi askeleet ottaakin joku muu.

Tästä modulista tulee ihmiskunnan kallein mausoleumi, hiekan ja tuulen kiiltäväksi hioma metallinen pyramidi keskellä Marsin aavikkoa.

2.5.2023: Desirèé

Toi yks paska on sekottanu koko tän jutun. Jos se ei olis sittemmin puhunu ihan tolkullisiakin, mä olisin tunkenu sen ilmalukosta ulos. Tai jos ei täällä muutenkin alkais jo kohta tukehtua, oisin vaan kuristanu sen. Mut voi olla et ei kannata turhaan muutenkaa nähä vaivaa tappaakseen. Mut fan också! Jos on pakko kuolla ni toivottavasti mennään ees näyttävästi. Vasta laskeutumisvaiheessa, tyyliin jarruraketit pettää. Syöksytään täysiä planeetan pintaan ja PUMM! Tukehtuminen, vaivihkanen nääntyminen, yäk. Kuka haluis tulla muistetuks et on eka Marsin lähelle tukehtunu ihminen?

Melkeen teki mieli vääntää Tashaltakin niskat nurin. Piti sitten senki ammuskella. Onneks se hyvitykseks väsäs jonkun virityksen ilmanputsaussysteemin tueks. Finski on tietty taas ihan omissa maailmoissaan. Ei kai enää viinasta kujalla, mut kuitenkin. Oikeestaan Markov alkaa vaikuttaa tässä kohtaa ihan siedettävältä tyypiltä.

Niinku siihen just nyt paljoo tarvittaiskaan.

Des ja planeetat

27.4.2023: S-2 -> PTOMAS/Baikonur

From: Skíðblaðnir-2
To: PTOMAS/Baikonur
Subject: No, mitä ajattelitte meille tehdä? Antaa potkut?

Pitäkää naurettava ohjelmanne. En toimita enää yhtään koostetta. Voitte ilmoittaa katsojille, että tositeeveenarrinne julistautuivat juuri itsenäiseksi valtioksi. Siihen asti, kunnes olemme perustaneet oman yleisradioyhtiömme, lähetyksiä ei täältä enää tule.

Sanoudun myös irti roolistani teidän myyränänne aluksella. Tästä lähtien en raportoi teille enää mitään. Pitäkää hormonilääkkeenne, kuudenkymmenen neliön asuinmodulinne, paluulentomahdollisuus ja muut minulle lupaamanne etuisuudet.

Miten olen voinut luottaa ihmisiin, joille olemme niin mitättömiä pikku pelinappuloita, että ylimääräisiä voi huoletta heitellä kuolemaan tyhjiöön?

Mitä oikein kuvittelin voittavani suostumalla lipeviin tarjouksiinne? Hävinnyt olen paljon – kanssamatkalaisten arvostuksen, puhumattakaan omasta itsekunnioituksestani. Jos selviämme hengissä perille asti, astun uuden kotini kamaralle toisena ihmisenä. Kohtaan ongelmat silmästä silmään, pakenemisen aika on ohi. Ruostuneelle planeetalle asti olen paennut ruostunutta elämääni. Nyt saa riittää.

Tähän asti emme ole olleet tarinamme sankareita, vaan uhreja. Ehkä edes loppukohtauksen ajaksi voimme nousta oman näytelmämme valokiilaan ylpeinä rooleistamme.

Sinänsä tietysti aika lailla sama, mitä tässä julistan. Todennäköisesti emme selviä hengissä Marsiin, vaikka osuisimmekin kiertoradalle ajoissa. Hengitysilman laatu heikkenee koko ajan. Vähentääksemme hapenkulutusta yritämme nukkua mahdollisimman paljon. Se on helppoa: ilma on jo niin hiilidioksidin myrkyttämä, että rasitumme äärimmäisen vähästä.

Vapaus on avattu sardiinipurkki tyhjiössä.

Hyvästi.

Dmitri_Markov/S-2

21.4.2023: Pöytäkirja

– – – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – – –

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.
Markov: Desirèé, älä syö kyn– öh, siis: kannatan.
Desirèé: (Vääntää naamaa.) ”Ölö söö könsiö”, mäy mäy mäy.
Markov: Ehdotan Desirèétä pöytäkirjantarkastajaksi.
Reima: Desirèétä? Olkoon. Kannatetaan.
Nataša: Markov toimikoon sihteerinä.
Markov: Pfff… Painoin jo nauhoita-nappia. Homma hoidossa.
Reima: Entäs minä?
Markov: Reima on puheenjohtaja-ainesta.
Reima: Kannatetaan!
Markov: Tyylitöntä kannattaa itseään.
Reima: (Jupisee.) Tyylitöntä pukeutua hawaiji-paitaan tällaisessa tilanteessa…
Nataša: Kannatan Reimaa puheenjohtajaksi ja pyydän ensimmäistä puheenvuoroa.
Desirèé: Harvoinpa tuo muuten on itseään kyennytkään kannattelemaan…
Reima: (Hakkaa nyrkillä pöytää.) Järjestystä saliin! Aloitetaan kokous!
Markov: (Mutisee.) Se on Sotšin olympialaisten kisapaita, keräilykappale, senkin sivistymätön metsäläisjuoppo.
Reima: Puheenvuoro on Natašalla. (Markoville.) Minä johdan puhetta.
Nataša: Kiitos, puheenjohtaja! Meillä on nyt edessämme isoimpana ongelmana aluksen elossapitojärjestelmän romahtaminen, ja sen mukaan nyt on toimittava. Markov ei ilmeisesti ole vielä saanut PTOMASilta toimintaohjeita?
Markov: Ei ole kuulunut vielä mitään. Hirveän liikkumattomalta näyttää salamatkustajamme. Onko joku tarkistanut hänen pulssinsa viime aikoina?

Desirèé viittaa.

Reima: (Desirèélle.) Käytävän päähän ja vasemmalle.
Desirèé: (Vihaisesti.) Eiku puheenvuoro!
Reima: Ai, anteeksi. Desirèé, ole hyvä.
Desirèé: Ton urpon pyssy pitäs toimittaa hiivattiin. Ehdotan että heitetään avaruuteen se.
Nataša: Puheenjohtaja!
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Kyllä tämä näyttää vielä hengittävän.
Desirèé: Ehkä asian voisi korjata…
Reima: Järjestystä! Natašalla on puheenvuoro!
Nataša: Epäilemättä kaikki olemme sitä mieltä, että helpoimmalla olisimme päässeet, jos Jürgen olisi kuollut saamaansa sähköiskuun, mutta nyt kun tilanne on tämä, meidän on mietittävä myös omaa turvallisuuttamme. Minä voin säilyttää aseen.
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) En kyllä lähtenyt asuttamaan uutta planeettaa voidakseni ruveta murhaamaan ihmisiä.
Reima: Nataša. Osaatko kertoa meille, kun kerran tunnet tuon saksalaisgangsterin, mitä hän oikein tekee aluksella.
Nataša: Olen pohtinut asiaa, mutta kattavaa vastausta en osaa antaa. Mikä tahansa syy tuntuu järjettömältä jopa Jürgenin egomaanisen luonteen mittapuulla.
Desirèé: (Osin itsekseen.) Elokuvissa tuollaset aina herää vedellä.
Markov: (Desirèélle.) Vain elokuvissa ihmiset selviävät moisista tälleistä hengissä, yleensä.
Nataša: Ainoa vähänkään järjellinen selitys on, ettei hän voinut hyväksyä minun valintaani hänen sijastaan.
Reima: Vai niin. Palataanpa resursseihimme. Markov, ylläpitojärjestelmän mukaan tilanteemme ei taida olla kovin toiveikas?
Markov: Laukaus rikkoi suodattimen. Hiilidioksidin määrä ilmassa kasvaa nyt koko ajan. Selviämismahdollisuudet ovat pienet, heitettiin sitten ihmisiä ilmalukosta tai ei.
Nataša: Voimme ehkä rakentaa jonkinlaisen hätäsuodattimen, mutta sekin on epävarma ratkaisu. Jürgen on kuitenkin kuluttanut matkan aikana kaiken yli tarpeen mitoitetun hapen.

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.

Saapuvan viestin merkkiääni kuuluu yhteistilassa.

Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Tämä on aika… lyhyt.
Reima: Anna kuulua! Mitä siinä sanotaan?
Markov: ”Hankkiutukaa eroon.”
Nataša: Mitä!
Markov: Kysyin, että mitä teemme salamatkustajalle.
Desirèé: Jos PTOMAS sanoo tolleen, sen on pakko olla paska ratkasu. (Irvistää.)
Reima: Hänhän elää vielä!
Nataša: Emme me voi…

Nurkasta kuuluu raivokasta yskimistä.

Jürgen: Ette todellakaan voi! Säälin teitä, jos aiotte edes yrittää.
Markov: (Pirullisesti virnistäen.) Äänestimme juuri sinut ilmalukkoon.
Desirèé: MISSÄ SE PYSSY! PIILOON SE!

Nataša osoittaa asetta, joka leijuu kohti nurkkaa.

Desirèé: Ota paukut pois varmuudeks kans.
Reima: Rauhoittukaa! Přiklgruber on tiukasti sidottu!
Nataša: (Huutaa Jürgenille.) Nyt kerrot mitä SINÄ nasyro vsravsya tällä aluksella teet!
Jürgen: Enpä usko, että olette äänestäneet yhtään mitään. Tuskin olen kovinkaan väärässä, jos uumoilen, että ilmalukkopäätös on tullut aivan muualta. PTOMAS?
Markov: Maasta todellakin annettiin melko luova ratkaisu päällimmäiseen ongelmaamme, sinuun.
Reima: Eikä mikään huono ratkaisu. Sinä ammuskelit hiilidioksidisuodattimemme tuhannen palasiksi ja nyt tukehdumme kaikki!
Markov: … ja halusit heitellä meitä ulos aluksesta.
Nataša: LOPETTAKAA! ZAMKNESEH!
Markov: Lopeta itse tuo huutaminen, noita!
Reima: (Hakkaa nyrkkiä pöytään.) Järjestystä nyt ja vähemmän venäjää!
Markov: Pošjol na hui!
Reima: PERKELE!

Nataša ponkaisee liikkeelle, nappaa nurkassa leijuvan aseen ja osoittaa hetken Markovia saaden kaikki hiljenemään. Markov nostaa kädet pystyyn ja leijuu seinää vasten. Nataša kääntää aseen hitaasti Jürgeniin.

Desirèé: HEI! Nyt loppu! Toi ei oo mikään LELU.

Desirèé lyö Natašaa ja lennähtää itse taaksepäin.

Reima: Turpa kiinni nyt! Sakemannilla on asiaa!
Jürgen: Jos nyt hetken rauhoittuisitte, niin voisin kertoa teille jotain, mikä saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä. (Katsoo Desirèétä, sitten Natašaa.)

Markov nyyhkäisee.

Desirèé: (Mutisee.) Äitis oli herkkä ku sut hylkäs.
Jürgen: Teidät ohjeistettiin poistamaan minut alukselta. Varsin kamalaa, eikö?
Desirèé: Ei.
Jürgen: Entäpä, jos PTOMAS olisikin pyytänyt poistamaan alukselta vaikkapa hänet? (Osoittaa Desirèétä.) Tai hänet? (Osoittaa Markovia.)
Markov: Mutta mehän olemme matkalla asuttamaan…
Jürgen: Katso ympärillesi! Ei kukaan Maassa halua katsella, kun neljä idioottia kasvattaa perunoita! Sen sijaan tyhjiössä kiehuva veri ja purskahtelevat silmämunat – sitä halutaan, sitä kaivataan ja siitä maksetaan!
Markov: Ei! Lopeta!

Markov potkaisee itsensä seinustalta liitoon ja leijuu huoneesta.

Jürgen: Luuletteko te, että mikään täällä tapahtuu sattumalta? Kuolema ja kärsimys ovat kallisarvoisia tuotteita. Te kaikki olette uhreja tässä käsikirjoituksessa! Kaikki!
Desirèé: (Liukuu kohti defibrillaattoria.) Vanha konsti on parempi…
Nataša: Des, EIII! Älä tee sitä!
Jürgen: (Nauraa.)

Nauru katkeaa korvia vihlovaan laukauksen jälkikaikuun.

– – – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \\# – – –

17.4.2023: Reima

Säteilysuojan luukun avautuminen kesti pienen ikuisuuden ja kuulosti tuhatkertaisesti vahvistetulta ja hidastetulta oluttölkin aukaisulta. Olin samanaikaisesti sekä kireän jännittynyt, että toiveikkaan janoinen; sydän hakkasi ja suu napsui.

Nataša oli ollut oikeassa. Tajutessaan, kuka uhrimme olisi, Přiklgruber alkoi kakistella ja kiemurrella, eikä selvästikään tiennyt, mitä tekisi. Emme tienneet mekään, kunnes Desirèé yllätti omatoimisuudellaan. Hän oli vaivihkaa leijaillut tarvike- ja varaosahyllykön päälle, josta ponkaisi yhtäkkiä kohti Přiklgruberia juuri lataamansa hätädefibrillaattori käsissään, löi sen pädit P-gruberin korville kuin kuulokkeet ja painoi laukaisinta. Přikl-miehen ilme oli näkemisen arvoinen, mutta hän ehti ampua yhden laukauksen ennen kuin vaipui tajuttomuuteen. Ammus sujahti parinkymmenen sentin päästä Markovin pään ohi ja rampautti hengitysilmansuodatusjärjestelmän datakeskuksen. Ei hyvä.

Desirèé löi defibrillaattorin pädit Jürgenin korville ja painoi laukaisinta.

Sidoimme Přiklgruberin ylimääräisillä irtaimiston kiinnitysliinoilla ohjainkeskuksen tuoliin kiinni.

Alus on jälleen meidän.