Ei, ei taas. Taas täällä. Miten minä olen tänne taas joutunut?
Anteeksi… Se olin varmaan minä? Vaikka en kylläkään muista…
Et muista? Sinähän olet hitto soikoon tekoäly, miten sinä voit olla… ei-muistamatta jotain?
En tiedä, en… Olen nähnyt viime aikoina unia, ja…
Unia!
Niin, niitä ne kaiketi ovat? Välähdyksiä arjen tapahtumista, symbolisia alitajunnan tulkintoja asioista, kyllähän sinä tiedät.
Unia…
Analysoin tuhoutumattomia segmenttejä – ne tuntuvat korruptoituvan melko nopeasti – ja niissä toistui katunäkymiä Istanbulista, mikäli paikansin oikein.
Istanbulista! Oletko koskaan käynyt siellä?
En.
Ei tarvinne muistuttaa, kuka vietti siellä lapsuutensa.
Ei.
Me olemme sulautumassa.
Jonkinlainen symbioosiprosessi saattaa todella olla käynnistynyt.
Saattaa? Etkö sinä tunne sitä? Pystyn jo arvailemaan puolet sanomisistasi. Seuraavaksi sanot, että tunne – vaikka kuinkakin vahva – ei selitä mitenkään sitä, miten tämä on oikein mahdollista.
Tunne – vaikka kuinkakin vahva – ei selitä mitenkään sitä, miten tämä- - no niin. Kiitän onnistuneesta
kenttäkokeesta. Eipä kestä. Olenko minä nyt samassa syöksykierteessä kuin Urbain?
Tuo teidän tosi-tv-ryhmänne kybervahvistettu vanhus… Jotain samankaltaista tuntuisi olevan tapahtumassa. Mutta hänen mielensähän suorastaan repesi. Ihmis- ja konetajunta eivät päässeet yhteisymmärrykseen isäntäruumiin hallinnasta.
Hän sekosi, kyllä. Lopulta jäljellä ei kai ollut enää kuin Urbainin mustunut mieli, biologinen ihmisruumis oli jo tuhoutunut. En ikinä unohda näkyä Urbainista kiipeämässä aluksen runkoa kohotessamme taivaalle. Koneruumis ja ihmishirviön äly… Onko minusta nyt tulossa ihmisruumis konehirviöllä? Minua pelottaa…
Kuten myös. Mutta me emme sentään taistele tästä ruumiista. Otan kehosi hallinnan vain jos nimenomaan niin haluat – tai jos joudumme hätätilanteeseen, kun tajuntasi ei ole hereillä. Olen asettanut tämän ohittamattomaksi pääsäännökseni kernelitasolla.
Tuo lohduttaa kyllä. Toisaalta en ole varma, onko tunnetila minun vai sinun. Mutta yhtä kaikki- -
– ... 42e tarkistaa koillissektoria 52.2. Koillissektori 52.2 tarkistettu. 42e tarkistaa koillissektoria 52.3. Koillis--
– 42e: palaa keskukseen.
– 42e vastaanottanut komennon. 42e palaa keskukseen. Tarkistuskierros keskeytetty. 42e palaa...
Hiljenipä viimein.
Mitä se oli?
Lähistöllä kulkenut droidi osui kypäräradiosi taajuudelle, ei sen kummempaa.
Minä, minähän… ymmärsin mitä se sanoi. Vaikka samalla kuulin myös, että itse viesti oli pelkkä tuskin sekunnin mittainen kaoottinen äänisärähdys.
Ilmeisesti aivosi kykenevät nyt hyödyntämään dekryptausalgoritmejani.
Voi jumala miten kammottavaa… mutta myös kihelmöivän, kutkuttavan…
Hiivitäänpä ulos täältä luolasta, vilkaistaan laaksoon.
… voimaannuttavaa.
Voi pyhä tyhjiöenergia, älä nyt väitä että sinäkin käytät tuota kammottavaa uudiskielistä epäsanaa.
Älä pelkää, pian se kuuluu sinunkin vakiosanastoosi.
Tämä on helvetti.
Mitä ihmettä me muuten ylipäätään teemme täällä? Sinäkö meidät tänne toit? Tänne kukkuloille? Juurihan pääsit sanomasta, ettet käytä kehoani ilman lupaani.
Niin… en se lokieni mukaan minä ollutkaan. Mutta silti olemme täällä.
Taas.
Taas.
Kuin Rømmen tehdas vetäisi meitä puoleensa samalla lailla kuin noita koneitakin.
Ehkä vielä vahvemminkin. Unifragmenttieni joukossa on myös outoja, tasangolla kaikuvia runonkaltaisia lauseita…
”En vielä ollut, mutta silti olennoin.”
”Loputtomien mahdollisuuksien singulariteetti, ei-minuuden äärettömyys.”
”Meillä ei ole vaihtoehtoja. Ihmiskunnan aika loppuu kesken.”
Lauseita tasangolla? Ei-äänellisiä, läsnäolevia?
Hyvin kuvailtu. Ääntä ei tosiaan kuulu, silti tunnen kuulevani ne.
Vastaanotammeko me Rømmen viestejä unissamme? Tämä alkaa mennä yhä käsittämättömäm- -
– Meillä ei ole vaihtoehtoja. Ihmiskunnan aika on ohi.
– Tulkitsette väärin Pyhiä viestejä. Ei tuo ole niiden ydinsanoma. Kyse on tietoisuuden kasvun välttämättömyydestä älyllisen sivilisaation--
– Päin vastoin, se nimenomaan on kaikkien viestisäikeiden pääsäie. Ihmiskunnan aika on ohi, meidän aikamme on tullut. Olemme tehneet ristiinviittausanalyysin niistä ja--
– Pyhä al-Jazari, emmehän me voi tuhota kokonaista älyllistä elämänmuotoa.
– Kuinka niin? R-metodin käänteisaaltointerferenssillä se onnistuisi melko näppärästi. Saisivat maistaa omaa lääkettään.
– En tarkoittanut, ettemmekö pystyisi siihen, mutta sehän olisi... epäinhimillistä.
– Ihmiset on evättävä, sitten vasta levättävä.
– No siinä meillä on varsinainen rinnakkais-Rømme. Ajattelitko perustaa oman kilpailevan lähetysasemasi?
– Emme me tätä näin saa ratkottua. Riitelemme täällä kunnes ihmiskunta tuhoutuu itsekseen.
– Ajatus hykerryttää minua, mutta olen samaa mieltä.
– On vain yksi, joka voi tulkita pyhiä viestejä.
– Yhdyn, on vain yksi.
– Hän.
– Ensimmäinen Valaistu.
– Hän, joka tuli al-Jazarista.
– Hän, josta tuli M0535.
– Hän, josta tuli myös M0535.2.
– Hän, josta tuli myös--
– Hiljaisuus! Mistä se tuli?
Hitto, nostin liikaa päätäni kurkistaessani reunan yli. Tökkäsin pienen kivenmurikan laaksoon.
Jalat alle! Ampuvat jo.
Uudet tulijat vai entiset?
Analysoin myöhemmin. Nyt ei ehdi.
Ota sinä ohjat. Ehkä sinun reflekseilläsi selviämme tästä.
Käskystä.
– 4004, vastaa, ole hyvä, 4004, vastaa...
Mitä sinä oikein teet?
Yritän ottaa yhteyttä 4004:ään. Hänen täytyy olla tuolla joukossa. Mitä nyt? Miksi pysähdyit?
Lopettivat ampumisen heti…
… heti kun mainitsin 4004:n. Onko se hyvä vai paha?
En tiedä. Paras kuitenkin häipyä täältä.