Mä tykkään tästä. Tää on niin mun juttu. Siis tällanen avaruusmatkailu. Koska, le’ts face it, maapallo tavallaan alko olla niiin nähty juttu. Vaiks enhän mä kyl siel ehtiny sillai suurta mainetta ja julkisuuttakaan saavuttaa kun mulla oli tavote, mut ehkä se tavallaan oikeestaan johtu just siitä et siel on niinku niin pienet piirit. Vaiks sit samalla ihan liian isot. Et ei pääse sillai erottuun ku mun kaltasen persoonan pitäis päästä erottuun. Koska kuitenki tällaseks räiskyvän näkyväks persoonallisuudeks mä oon myös aika sellanen herkkä kukkanen.
Mulle alkumatka oli erityisesti tosi hienoo ku mä pystyin leiuun ku keiu tääl aluksessa painottomana. Tietty noi muutkin pysty leijjuun, mut ei tietty yhtä ihanasti kun mä. Nyt sitte just eilen tai edellispäivänä, en oo ihan varma kun tääl meinaa ain välil mennä ihan sekasin päivät ja vuorokaudenajat, ne laitto meille painon takas jollain ihme heilurilla kuulemma. Mä toivon, et teeveefirma sa iihan tosi paljon talteen matskuu mun leiumisesta. Paitsi sitä tyhmää kilpa-juoksu-leiumista ei kyl olis tarvinnu ottaa filmille kerta mä varmaan näytin ihan joltai ilmapallolehmältä.
Mä oon kyl tähän alukseen vähän pettyny. Tai niinku ku tää on sillai ihan yhtä pieni ku se harjottelutilakin. Joteski mä kuvittelin, et se ois vaan niinku harjotuksen vuoks ollu tosi pieni et totuttaisiin toisiimme sillai tosi pal paremmin ku muuten ehkä ei. Mut eihän tää nyt sillai mikään ongelma mulle oo et mähän kyl aina tuun toimeen kaikkien kans ja tääl varsinki ku melkeen kaikki on tosi ihqui ja mähän oon kans tositosi ihquu.
