13.23.220: Nataša

Kiersimme Theian tai Sub-olennon, kumpi lieneekään, kanssa laakson toiselle puolelle. Eteneminen oli melko hidasta, koskapa pyrimme parhaamme mukaan välttelemään robojoukkion liiallista huomiota. Pohdin, olisiko sittenkin pitänyt jäädä katsomaan, miten Kwanzien kävi eksoskeletonin kaaduttua tämän päälle tai edes palata varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Mainitsin asiasta:

– Voisi käydä katsomassa, miten Kwanzie voi. Sekä katsoa vähän Reimankin perään.

– Miksi?

– Koska ne toopet tappelivat ja Kwanzie jäi mahdollisesti pahastikin loukkuun.

– Miksi?

– Mitä miksi? Miksikö tappelivat? Helvetistäkö minä tiedän! Ajattelivat varmaankin, ettei tilanne ole vielä tarpeeksi hankala ja päättivät lisätä vähän jännitystä peliin. Nyt sitten muiden pitäisi selvittää heidänkin sotkujaan. Miksikö jäi loukkuun? No koska tappelivat, kukonpojat perkeleet.

– Miksi?

– Sano sinä se. Isot ihmiset pelleilevät kuin pienet lapset tällä valtavalla hiekkalaatikolla. Sitä hetken kuvitteli, että edes Kwanzie saattaisi olla jotenkin tolkullinen ihminen marsiuduttuaan. Mutta tiikeri ei pääse juovistaan eikä ihminen konfliktinhimostaan.

Radiosta alkoi kuulua uusi ääni. Ainakin toinen tappelupukareista oli selvästi kunnossa sillä rinteen huipun takaa juoksi esiin sätkivä Reima, joka säntäsi kohti Desirèétä syytäen suustaan jatkuvaa kirousten vanaa:

– Jumalauta saatanan pullo-perse perkele se lapsi tänne nyt helvetin maksa-apinan karvaperseen vittu saatana että pitää olla ihmisen noin helvetin hullu kusipää torspo…


Comments are currently closed.