#### Miehistön henkinen tila – 11-a/22
Toistaiseksi ei havaittavia oireita klaustrofobiasta tai depressiosta.
D:llä vuorokausirytmin häiriöitä. Leijuskeli myös käytävillä riesaksi asti ennen keinopainovoimavaiheen alkua. Mahd. oire jostain?
N tuntuu olevan ryhmän henkinen keskipiste. Erityisesti R palvoo.
N kuntoilee epänormaalin paljon. Jatkuvasti raivoisaa kuntopyöräilyä. Toisaalta eihän täällä hirveästi tekemistä ole. Mistä puheenollen oliko avaruuskävelytehtävä edelleen ohjelmassa ensi tiistaina?
Oma tilani ok. Lääkitys vaikuttaa toimivan. Hiukan turta olo, mutta muuten ei valittamista.
Dmitri_Markov/S-2
'Matka'-kategorian arkisto
4 / 4
DESIRÈÉ!! Miks se on niiin vaikee nimi noille muille? Finne nyt tietty on nii ihastunu siihe niiden ärrään. ”Resirreee, Resirreee, Rrressiirrreeee”. Muut osaa suurinpiirtein lausuu, mut kirjottaminen on sit ihan mitä sattuu, tuotantofirmassaki kirjotetaan joka kerta eri taval. Ja sit ku mä valitan asiasta, ni mitää asiallista reaktioo ei irtoo. Yhellekkii mä ennen lähtöö selitin et siihen loppuun tulee sellanen tosi pitkä èé. Ni tää vinkuu jotain et: ”No joo, sun kans touhutes epäilemättä tulee pitkä ’…eeeee…’ jossain vaiheessa.”
Pahintahan on kuiteski se, et jos ihmiset ei opi kirjottaan mun nimee oikein, ni sit kun ne alkaa nimeen lapsiaan mun mukaan ni ne nimee ne lapset ihan väärin!! Vaik ajatushan se tietty on tärkein kyl. Mut kuiteskin.
Tältä siis tuntuu myydä itseään. Säilyttää hunajainen hymy huulilla vaikka ihon alla polttelisi happo.
Kärsivällisyyttä Nataša, kärsivällisyyttä. Show must go on. Meikit kasvoille ja takaisin kameroiden eteen.
Ensimmäisinä ihmiskunnan edustajina Marsin kamaralla askeleensa tulevat siis ottamaan kanssani viinalla viimeisetkin alun perinkin vähäisistä aivosoluistaan liuottanut suomalaisjuntti, nollapainovoimaolosuhteiden wc-hygieniassa lisäoppitunteja kaipaava Moskal joka ei uskalla tulla ulos kaapista sekä hännänhuippuna ruotsalainen pintaliitopissis jolle kaikki on vaan niin ihq.
Masentavinta tässä farssissa on ettei ihmiskunnan tähän saakka suurimmalle löytöretkelle olisi yleisöä ja sitä kautta rahoitusta ilman noita kholera v dupi… Menettäisin kaiken uskoni ihmiskuntaan nyt jos en olisi tehnyt sitä jo aiemmin.
Kuulun yhden käden sormilla luettavaan maailman pätevimpien eksobiologien joukkoon, väitöskirjani arvosana oli erinomainen ja alan julkaisuissa artikkeleihini on viitattu toiseksi eniten. Mutta uralla etenemiseen eivät pelkät tieteelliset meriitit riitä. Varsinkaan jos henkilöhistoriasta löytyy vääränlaisia merkintöjä.
Minulla ei ole turhia kuvitelmia siitä mikä on roolini tässä näytelmässä. Ilman yhtäkään muodollisesti pätevää tutkijaa miehistössä hankkeelle ei olisi ikipäivinä myönnetty taloudellista tukea ESAn Mars-tutkimukseen varatuista määrärahoista.
Valintakriteerinä tälle lennolle onkin ollut jokseenkin toisenlainen muodollinen pätevyys. Tieteellinen perustutkimus ei voisi vähempää kiinnostaa PTOMASia. Jos kiinnostaisi, nuo kolme idioottia eivät olisi täällä. Enkä olisi minäkään, tieteen edustaja olisi valittu jostain nimekkäämmästä instituutista kuin Ukrainan kansallisesta Harkovan V.N. Karazin-yliopistosta.
Tämä hölmöläisten laiva on kuitenkin minulle mahdollisuus saavuttaa paikka oman tieteenalani huipulla ja kirjoittaa sukuni nimi historian sivuille. Se on säilynyt elämässäni tähän asti ainoana tavoitteena joka ei ole menettänyt merkitystään.
Painovoimalle
Oi kiitos, Äiti Maa,
joka tulit taivaisiin.
Taas esineet putoaa
kunne kuuluukin.
Ei enää lehmät lentele
pitkin käytäviä,
saati kakit vaeltele
vessan seiniä.
Oi painovoima, sua halaan,
sä kaiken vakautat.
Mä ihmiskuntaan palaan,
sen piinastaan vapautat.
Lauloin tämän aamiaisella. Muut nauroivat, mutta Desirèén naama meni jotenkin ruttuun siinä lehmäkohdassa. :-P Vaikka ne näytti sen läskin leijuntaa telkkarissa minuuttitolkulla! 8-O Karseeta.
Mitä omaan tähtihetkeeni tulee, niin olisi kyllä ollut kiva tietää etukäteen, että vessassakin on kamera… :-/
Mä tykkään tästä. Tää on niin mun juttu. Siis tällanen avaruusmatkailu. Koska, le’ts face it, maapallo tavallaan alko olla niiin nähty juttu. Vaiks enhän mä kyl siel ehtiny sillai suurta mainetta ja julkisuuttakaan saavuttaa kun mulla oli tavote, mut ehkä se tavallaan oikeestaan johtu just siitä et siel on niinku niin pienet piirit. Vaiks sit samalla ihan liian isot. Et ei pääse sillai erottuun ku mun kaltasen persoonan pitäis päästä erottuun. Koska kuitenki tällaseks räiskyvän näkyväks persoonallisuudeks mä oon myös aika sellanen herkkä kukkanen.
Mulle alkumatka oli erityisesti tosi hienoo ku mä pystyin leiuun ku keiu tääl aluksessa painottomana. Tietty noi muutkin pysty leijjuun, mut ei tietty yhtä ihanasti kun mä. Nyt sitte just eilen tai edellispäivänä, en oo ihan varma kun tääl meinaa ain välil mennä ihan sekasin päivät ja vuorokaudenajat, ne laitto meille painon takas jollain ihme heilurilla kuulemma. Mä toivon, et teeveefirma sa iihan tosi paljon talteen matskuu mun leiumisesta. Paitsi sitä tyhmää kilpa-juoksu-leiumista ei kyl olis tarvinnu ottaa filmille kerta mä varmaan näytin ihan joltai ilmapallolehmältä.
Mä oon kyl tähän alukseen vähän pettyny. Tai niinku ku tää on sillai ihan yhtä pieni ku se harjottelutilakin. Joteski mä kuvittelin, et se ois vaan niinku harjotuksen vuoks ollu tosi pieni et totuttaisiin toisiimme sillai tosi pal paremmin ku muuten ehkä ei. Mut eihän tää nyt sillai mikään ongelma mulle oo et mähän kyl aina tuun toimeen kaikkien kans ja tääl varsinki ku melkeen kaikki on tosi ihqui ja mähän oon kans tositosi ihquu.
Täällä on kuuma. Ihan hiton kuuma! Eikä tilaa ole kuin nimeksi. Alus on paljon ahtaampi kuin olisin osannut arvatakaan. Kiristelee jo nyt, mutta täytyy yrittää pysyä tyynenä.
Matkalla kuitenkin ollaan! Hyvästi Maa! Terve Mars! Ehkäpä astun vielä kaiken päätteeksi ensimmäisenä Marsin pinnalle. Siinä olisi Tarvaisen Antsalla ja Raution runkkarilla ja koko Ala-Baarin luuseriporukalla ihmettelemistä! Eiväthän ne vetelehtijät tahtoneet uskoa edes sitä, että olin ilmoittautunut hakijaksi Mars24-ohjelmaan saati sitten, että pääsisin haastatteluihin, tai että tulisin valituksi! Vaan niinpä vain tulin! Siellä te nyt sitten kökötätte jalat tiukasti maan pinnalla. Naurakaa ihan niin paljon kuin vain jaksatte, jos vielä naurattaa! Minä menen Marsiin!
Minä, Markov, Desiree ja Natasha. Neljä ihmistä maailman huipulla. Ihmiskunnan aateliset. Aurinkokunnan kuumimmat! Minä ja Natasha…
Pitkä reissu tästä tulee, eikä pelkästään ajallisesti. Jos Markov on klovnien kuningas, Desiree on taatusti hänen kuningattarensa. Kun heitä kahta katsoo, voisi uskoakin, että tämä koko hanke – maailman mittavain voimainponnistus – todella onkin vain pahainen viihdeohjelmaformaatti. Sitä minä en kuitenkaan usko. Jotain suurempaa tässä on. Täytyy olla! Senhän todistaa jo pelkästään minun ja Natashan mukanaolo. Minä en ainakaan ole mikään pelle! Ja Natasha… hän on suurenmoinen nainen! Hänen timantinkovassa ylpeydessään on jotain ehdottoman välttämätöntä ja aitoa – jonkinlaista herkkää omahyväisyyttä. Yhdessä me teemme vielä historiaa, joka on historiallisempaa kuin kaikki tähänastinen historia yhteensä. Minä ja Natasha tulimme valituksi tälle lennolle varmasti aivan yhtä harkitusta syystä kuin Markov ja Desireekin. Niin että odottakaahan vain Tarvainen, Rautio ja muut pikku poloiset, odottakaahan vain.
Historia on vana, jonka ajassa seilaavat suurmiehet jälkeensä jättävät.
Lagrangen pisteen L2 kokoonpanotelakalta onnistunut irtautuminen maan kiertoradalle.
Laukaisuikkuna ajoaineoptimaalisimmalle Hohmannin siirtoradalle on auki 96 päivää ennen Marsin oppositioasemaa 8. joulukuuta 2022, jolloin aurinko, Maa ja Mars muodostavat suoran linjan toisiinsa nähden.
Lasketun radan vaatima ensimmäinen kurssinmuutospropulsio suoritettu onnistuneesti 18. heinäkuuta 2022. Alus etenee vapaasti Hohmannin siirtorataa kohti Marsia. Järjestelmät toimintakunnossa ja ajoainetta on riittävästi Marsin gravitaatiokenttään saapumishetkellä laukaistavaa jarrutuspropulsiota varten.
Matkan kesto 259,6 maan päivää. Saapuminen Marsin kiertoradalle 4. huhtikuuta 2023.
Raportoikaa miehistön henkinen tila.
PTOMAS/Baikonur
Voi ei, tärisen. Ei, alus tärisee. No jaa, taidan kyllä itsekin täristä.
Nyt se on menoa.
Vuosi koulutusta, loputtomia pelastusharjoituksia (aurinkomyrskyt, muistetaan, muistetaan, vakava juttu!), tauotonta kuntoilua… niin ja tietysti suora lähetys koko hässäkästä 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa, koko vuoden.
Se sentään hellittää tässä kohtaa. Ohjelmaa ei voi enää lähettää suorana (jatkuvasti kasvava viive, yms), mutta kyllä meitä silti kuvataan koko ajan. Näkevät Maassa viikottaisen koosteen tekemisistämme. Mitenköhän meidän käy?
Harjoitusjakso sujui kyllä hyvin. Tai siis, me oltiin ne jotka jäätiin jäljelle. Kai se on sitten hyvin. Tai onhan se! Mahtavaa. Mieletöntä!!!!1 Me ollaan menossa asuttamaan toista planeettaa!
Hullua.
Tämmöiset tavalliset turjakkeet ketkä mistäkin.
Niin paitsi Nataša, sehän nyt on ihan oikea tiedenainen, eksobiologi. Oli hyvin perillä kaikesta aiheeseen liittyvästä jo valmiiksi. Meidän muiden on pitänyt oppia kaikki alusta asti. N on kyllä ollut aivan mahtava tuki kaikille. Loputtoman kärsivällinen, oikea energiapakkaus. Tšernobyl-kakkoseksihan me sitä ruvettiin sanomaankin. Ei tykännyt. Sillä saa aina sen naaman mutruun (sievä, kun ei mutrussa). No, eihän me pahalla. :D
Reima näyttää havainneen ei-mutruisan Natašan viehätysvoiman, hänkin. Seuraa kuin hai laivaa ja on aina samaa mieltä kaikesta. Muutenhan R on vähän syrjäänvetäytyvä. Semmoisia metsäläisiähän ne suomalaiset vähän ovat. Mutta ihan sympaattinen. Mikäs hän olikaan ammatiltaan? En muista… muusikkoko se oli? Äh, täytyy jotenkin udella.
Desirèéltäkään N:n saama huomio ei ole mennyt sivu silmien. Vihreä kateudesta, biatch! XD Voi ei, enhän mä nyt tosissani… Onneksi tätä ei lue kukaan…
Tosiaan, psykologi suositteli kokemusten ylös kirjoittamista. Kuulemma kymmenen kuukautta tämmöisessä sillipurkissa keskellä tyhjyyttä voi välillä pukata vähän stressiä pintaan. Tässä nyt sitten naputellaan.
Nyt ei kyllä vielä stressaa mikään. Täpisyttää. Tärisyttää. Värisyttää. Ollaan jo kaukana Maan kiertoradalta. Tuijottelen näyttöä ja yritän mahduttaa päähäni, että tuo sininen pallura keskellä mustuutta on kokonainen maailma. Kaikki mistä elämäni on tähän asti koostunut. Kaikki!
No, eipä siinä kehumista ole ollut. Nuhjuista levynpyörittelyä Krasnojarskissa, sitten Pietarissa. Sekavia suhteita, hätäisiä panoja maanalaisten homoklubien vessoissa. Poliisi aina kulman takana.
Pitäkää hyvänänne! Tämä poika lähtee valloittamaan uuden maailman.