'Desirèé'-hahmon arkisto

2 / 2

21.4.2023: Pöytäkirja

06.05.13 | Kaikki | Matka 
– – – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – – –

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.
Markov: Desirèé, älä syö kyn– öh, siis: kannatan.
Desirèé: (Vääntää naamaa.) ”Ölö söö könsiö”, mäy mäy mäy.
Markov: Ehdotan Desirèétä pöytäkirjantarkastajaksi.
Reima: Desirèétä? Olkoon. Kannatetaan.
Nataša: Markov toimikoon sihteerinä.
Markov: Pfff… Painoin jo nauhoita-nappia. Homma hoidossa.
Reima: Entäs minä?
Markov: Reima on puheenjohtaja-ainesta.
Reima: Kannatetaan!
Markov: Tyylitöntä kannattaa itseään.
Reima: (Jupisee.) Tyylitöntä pukeutua hawaiji-paitaan tällaisessa tilanteessa…
Nataša: Kannatan Reimaa puheenjohtajaksi ja pyydän ensimmäistä puheenvuoroa.
Desirèé: Harvoinpa tuo muuten on itseään kyennytkään kannattelemaan…
Reima: (Hakkaa nyrkillä pöytää.) Järjestystä saliin! Aloitetaan kokous!
Markov: (Mutisee.) Se on Sotšin olympialaisten kisapaita, keräilykappale, senkin sivistymätön metsäläisjuoppo.
Reima: Puheenvuoro on Natašalla. (Markoville.) Minä johdan puhetta.
Nataša: Kiitos, puheenjohtaja! Meillä on nyt edessämme isoimpana ongelmana aluksen elossapitojärjestelmän romahtaminen, ja sen mukaan nyt on toimittava. Markov ei ilmeisesti ole vielä saanut PTOMASilta toimintaohjeita?
Markov: Ei ole kuulunut vielä mitään. Hirveän liikkumattomalta näyttää salamatkustajamme. Onko joku tarkistanut hänen pulssinsa viime aikoina?

Desirèé viittaa.

Reima: (Desirèélle.) Käytävän päähän ja vasemmalle.
Desirèé: (Vihaisesti.) Eiku puheenvuoro!
Reima: Ai, anteeksi. Desirèé, ole hyvä.
Desirèé: Ton urpon pyssy pitäs toimittaa hiivattiin. Ehdotan että heitetään avaruuteen se.
Nataša: Puheenjohtaja!
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Kyllä tämä näyttää vielä hengittävän.
Desirèé: Ehkä asian voisi korjata…
Reima: Järjestystä! Natašalla on puheenvuoro!
Nataša: Epäilemättä kaikki olemme sitä mieltä, että helpoimmalla olisimme päässeet, jos Jürgen olisi kuollut saamaansa sähköiskuun, mutta nyt kun tilanne on tämä, meidän on mietittävä myös omaa turvallisuuttamme. Minä voin säilyttää aseen.
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) En kyllä lähtenyt asuttamaan uutta planeettaa voidakseni ruveta murhaamaan ihmisiä.
Reima: Nataša. Osaatko kertoa meille, kun kerran tunnet tuon saksalaisgangsterin, mitä hän oikein tekee aluksella.
Nataša: Olen pohtinut asiaa, mutta kattavaa vastausta en osaa antaa. Mikä tahansa syy tuntuu järjettömältä jopa Jürgenin egomaanisen luonteen mittapuulla.
Desirèé: (Osin itsekseen.) Elokuvissa tuollaset aina herää vedellä.
Markov: (Desirèélle.) Vain elokuvissa ihmiset selviävät moisista tälleistä hengissä, yleensä.
Nataša: Ainoa vähänkään järjellinen selitys on, ettei hän voinut hyväksyä minun valintaani hänen sijastaan.
Reima: Vai niin. Palataanpa resursseihimme. Markov, ylläpitojärjestelmän mukaan tilanteemme ei taida olla kovin toiveikas?
Markov: Laukaus rikkoi suodattimen. Hiilidioksidin määrä ilmassa kasvaa nyt koko ajan. Selviämismahdollisuudet ovat pienet, heitettiin sitten ihmisiä ilmalukosta tai ei.
Nataša: Voimme ehkä rakentaa jonkinlaisen hätäsuodattimen, mutta sekin on epävarma ratkaisu. Jürgen on kuitenkin kuluttanut matkan aikana kaiken yli tarpeen mitoitetun hapen.

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.

Saapuvan viestin merkkiääni kuuluu yhteistilassa.

Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Tämä on aika… lyhyt.
Reima: Anna kuulua! Mitä siinä sanotaan?
Markov: ”Hankkiutukaa eroon.”
Nataša: Mitä!
Markov: Kysyin, että mitä teemme salamatkustajalle.
Desirèé: Jos PTOMAS sanoo tolleen, sen on pakko olla paska ratkasu. (Irvistää.)
Reima: Hänhän elää vielä!
Nataša: Emme me voi…

Nurkasta kuuluu raivokasta yskimistä.

Jürgen: Ette todellakaan voi! Säälin teitä, jos aiotte edes yrittää.
Markov: (Pirullisesti virnistäen.) Äänestimme juuri sinut ilmalukkoon.
Desirèé: MISSÄ SE PYSSY! PIILOON SE!

Nataša osoittaa asetta, joka leijuu kohti nurkkaa.

Desirèé: Ota paukut pois varmuudeks kans.
Reima: Rauhoittukaa! Přiklgruber on tiukasti sidottu!
Nataša: (Huutaa Jürgenille.) Nyt kerrot mitä SINÄ nasyro vsravsya tällä aluksella teet!
Jürgen: Enpä usko, että olette äänestäneet yhtään mitään. Tuskin olen kovinkaan väärässä, jos uumoilen, että ilmalukkopäätös on tullut aivan muualta. PTOMAS?
Markov: Maasta todellakin annettiin melko luova ratkaisu päällimmäiseen ongelmaamme, sinuun.
Reima: Eikä mikään huono ratkaisu. Sinä ammuskelit hiilidioksidisuodattimemme tuhannen palasiksi ja nyt tukehdumme kaikki!
Markov: … ja halusit heitellä meitä ulos aluksesta.
Nataša: LOPETTAKAA! ZAMKNESEH!
Markov: Lopeta itse tuo huutaminen, noita!
Reima: (Hakkaa nyrkkiä pöytään.) Järjestystä nyt ja vähemmän venäjää!
Markov: Pošjol na hui!
Reima: PERKELE!

Nataša ponkaisee liikkeelle, nappaa nurkassa leijuvan aseen ja osoittaa hetken Markovia saaden kaikki hiljenemään. Markov nostaa kädet pystyyn ja leijuu seinää vasten. Nataša kääntää aseen hitaasti Jürgeniin.

Desirèé: HEI! Nyt loppu! Toi ei oo mikään LELU.

Desirèé lyö Natašaa ja lennähtää itse taaksepäin.

Reima: Turpa kiinni nyt! Sakemannilla on asiaa!
Jürgen: Jos nyt hetken rauhoittuisitte, niin voisin kertoa teille jotain, mikä saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä. (Katsoo Desirèétä, sitten Natašaa.)

Markov nyyhkäisee.

Desirèé: (Mutisee.) Äitis oli herkkä ku sut hylkäs.
Jürgen: Teidät ohjeistettiin poistamaan minut alukselta. Varsin kamalaa, eikö?
Desirèé: Ei.
Jürgen: Entäpä, jos PTOMAS olisikin pyytänyt poistamaan alukselta vaikkapa hänet? (Osoittaa Desirèétä.) Tai hänet? (Osoittaa Markovia.)
Markov: Mutta mehän olemme matkalla asuttamaan…
Jürgen: Katso ympärillesi! Ei kukaan Maassa halua katsella, kun neljä idioottia kasvattaa perunoita! Sen sijaan tyhjiössä kiehuva veri ja purskahtelevat silmämunat – sitä halutaan, sitä kaivataan ja siitä maksetaan!
Markov: Ei! Lopeta!

Markov potkaisee itsensä seinustalta liitoon ja leijuu huoneesta.

Jürgen: Luuletteko te, että mikään täällä tapahtuu sattumalta? Kuolema ja kärsimys ovat kallisarvoisia tuotteita. Te kaikki olette uhreja tässä käsikirjoituksessa! Kaikki!
Desirèé: (Liukuu kohti defibrillaattoria.) Vanha konsti on parempi…
Nataša: Des, EIII! Älä tee sitä!
Jürgen: (Nauraa.)

Nauru katkeaa korvia vihlovaan laukauksen jälkikaikuun.

– – – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \\# – – –

16.4.2023: Desirèé

20.04.13 | Mikko Kuusto | Matka

Nyt alkaa olla ihqut aika vitun vähissä. Mä oon ensinnäkin totaalisen kyllästynyt niihin hiton tehtäviin, tai oikeestaan ”viikon nolausoperaatioihin”, kuten mä oo alkanu niitä kutsua. Tää kananmunaralli oli intiimivahinkoineen jo sillai kaikki rajat ylittävä inhotus. Onneks kukaan muukaan ei enää tanssi Firman pillin mukaan. Sellast yllättävää yhteishenkimäistä fiilistä tulee, kun kaikil on sama yhteinen vihollinen.

Tottakai sit just kun oli saatu kunnon lakko aikaan, ni käy hölmösti. Valot alko vilkkumaan ja kauhee tuuttaus tulee et: ”SÄTEILYVAARA! SÄTEILYVAARA!” No mehän pysyttiin lujina, kerta on aika tasan opittu nää Firman kikkakolmoset millä meit huiataan tekeen kaikkee ylimäärästä hupii katsojille. Tosin tää sit olikin ihan OIKEE hälytys ja kaikista mahollisista sit ilmeisesti Reima hokas mis mennään. Yhtäkkii ovesta leiahtaa avaruuspukuhemmo sisään, näyttää lappua jos lukee et ”Tämä häly on totta!” ja alkaa viittoo ovel päin. Mä ponnahin saman tien säteilysuojaan sonnustautumaan kans avaruuspukuun, kerta treeneis ennen lähtöö hakattiin päähän sitä, kuin pitää säteilyn tullessa ehottomasti olla sekä suojas puvussa että suojas säteilysuojas.

Me saatiin kaikki sisään just kun tappava hiljasuus alko.

Sit ku puku oli päällä, mä älysin et ei ne muut oikeen kyl osaa leiuu ku ne ei treenannu sitä ollenkaan niin paljoo kun mä sillon alkumatkasta. Ne tykkäs vaan lojuu soffaan köytettynä ja nauraa mua. Finski tuliki sit jo ovella vastaan ja tönäs yhen tyypin suojaan ku mä lähin hakeen seuraavaa. Me saatiin kaikki sisään just kun tappava hiljasuus alko. Sillai meille opetettiin: Et jos sä oot ilman suojaa kun hälytys vaikenee eikä loppuun oo tullu ”vaara ohi” -merkkiä ni se hiljasuus on sitte tappava.

Me istuttiin kylki kyljes ja kusi sukas, ilmeet olis varmaan ollu näkemisen arvosia – jos kypärävisiirin läpi ois jotai nähny. Ja sit kaikki vissiin alko laskee samoihin aikoihin, joku oikeen sillai sormen kans sohimal. Meit oli nimittäin siel suojassa VIIS!

Sit hälytettiin et vaara oli ohi ja eka meist lähti ulos ku ohjus ja löi oven kii perässään. Vaiks ei se kyl ollu yks meist koska kaikki meist on täällä, niinku kävi ilmi kypäriä riisuessa. Se oli Joku ja se telkes meiät säteilysuojaan.

13.1.2023: Desirèé

11.03.13 | Mikko Kuusto | Matka

Piti heti tulla tällai kehuun, kun nää bileet on ehkä kivin juttu tähän mennessä näist järjestetyistä ohjelmista. Ehkä siks ku tässä ei oo mitään kilpailuu sinänsä mukana – mä kun en oikeestaan oo ihan mahottoman kilpailuhenkinen! Me vaan täällä vähän herkutellaan ja juodaan drinksui ja kaikil on kivaa. Tai ainaski melkein kaikil on, Tasha on kyl paikalla mut en sit tiiää onks se kauheen ilonen kuiteskaan. Reima tietty viihtyy, ku tarjolla on runsaasti viinaa ja Markov on, no, Markov. Mut nyt taas hetkeks takas bilettään!

Puolimatkan bileet

Ei noist kyl tanssi kukaan muu ku Markov ja seki vähän hajamielisesti. Mut mä oon sit voinu keskittyy kauniiseen soolotanssiin. Enkä oo kyl ihan varma et viihtyyks finski, vai onks sillä vaan katkera hymy kun se siirtyy kurjuudesta sumusempaan kurjuuteen.

Mut kaikki sentään hymyilee, jopa Tasha! Halveksuvasti tietenkin, ei se kai muuta enää osaa, jos on koskaan oikeesti osannutkaan. Onneks valkkasin henkilökohtasiin tavaroihini tarpeeks hyvää musaa mukaan ni ei tarvii millään pölöbiiseillä bailata.

Vois kyl luulla, et tääl on kovemmatkii bileet menossa, tää koko hökötys tärähtelee hiukan aina välillä.

Oho, finski hamuaa makuupussiaan, siit on tehtävä heti loppu!

O O O

Onkoha tuotantoyhtiö järkänny ilotulituksen näitten juhlien kunniaks? Just ainakin kuuluu mahoton paukahdus ja kaikki heilahti oikeen kunnolla.

Eiku nyt tapahtuu jotain tosi outoo, olo keveni kummasti. Enk mä ylty ennä näpäimitöö kunn

16.12.2022: Desirèé

11.02.13 | Mikko Kuusto | Matka

Jotenkin tää kaikki on just nyt täs viime aikoina alkanu tuntua niin käsittämättömän halvalta. Ku meiän pitäis olla täällä matkustamas ja tekemäs viikottaisii juttui mitä käsketään mut sit eräät vaan sooloilee eikä tee sääntöjen mukaan!

Totta kai MÄKIN saisin ihan älysti huomioo itelleni jos MÄ ravaisin tääl ees taas tissisilläni kamerast kameraan. Mut sit tietty, mullahan ON viel esim. itsekunnioitusta jäljellä enkä oo valmis niinku ihan mihin vaan niinku ihan minkä vaan takii. Vaiks eihän Tasha tavallaan oo ainoo epäreilusti toimia täs, teeveeyhtiökin vois olla kuvaamatta sen juttui kerta se ei noudata niiden sääntöi!! MÄ oon tehny niinku käsketään, mut kiinnittääks kukaan siihen huomioo, kysyn vaan. Ei kiinnitä. Ja MÄ oon kuitenkin se joka onnistu estään et se hulluks tullu poppaeukko ei polttanu koko saablars alusta riehuessaan! Ei oo ees kiittäny kukaan.

Positiivist täs on tietty ollu se et Reimaa ei oo kauheesti näkyny, sitä loputonta tuijotteluu ja huokailuu ei ois enää kauheesti jaksanukkaa. Tiiä sit et kumpaa se enemmän kaipaa, haavetashaansa vai vanhaa kännirevohkaansa. Säälittävää yhtä kaikki. Ei paljoo harmittais, jos sen vaieri katkeis seuraavalla kerralla.

Mut tällasen porukan kans täällä sit pitäis hengaa jotenki järkevästi. Yks juopporaasu roikkuu nurkissa ku jätkärräkä, toinen saa jonku ihme (varmaan etukäteen suunnitellun) heimosoturikohtauksen ja maalaa ittensä intiaanipäällikoks ja haukkuu kaiken mahollisen. Markov ois kai se niinku normaalein näist mun lisäks. Mut on sekin kyl aika outo. Se siis käyttäytyy yleensä normaalisti, mut sit se tekee jatkuvasti muistiinpanoi muka salaa. Joku ihme kirjotusmaanikko koko tyyppi ku sithän se kans kirjottaa niit ihan saatanan paskoi runoi.

Vaan on täs viel aikaa. Kyl maailma tän matkan aikana ehtii oppii et kuka ja mikä mä oikeesti oon ja alkaan rakastaan mua ihan tosissaan. Siin jää tollaset huomioprostatuoidut nuoleen sit näppejään.

19.11.2022: Desirèé

23.01.13 | Mikko Kuusto | Matka

DESIRÈÉ!! Miks se on niiin vaikee nimi noille muille? Finne nyt tietty on nii ihastunu siihe niiden ärrään. ”Resirreee, Resirreee, Rrressiirrreeee”. Muut osaa suurinpiirtein lausuu, mut kirjottaminen on sit ihan mitä sattuu, tuotantofirmassaki kirjotetaan joka kerta eri taval. Ja sit ku mä valitan asiasta, ni mitää asiallista reaktioo ei irtoo. Yhellekkii mä ennen lähtöö selitin et siihen loppuun tulee sellanen tosi pitkä èé. Ni tää vinkuu jotain et: ”No joo, sun kans touhutes epäilemättä tulee pitkä ’…eeeee…’ jossain vaiheessa.”

Pahintahan on kuiteski se, et jos ihmiset ei opi kirjottaan mun nimee oikein, ni sit kun ne alkaa nimeen lapsiaan mun mukaan ni ne nimee ne lapset ihan väärin!! Vaik ajatushan se tietty on tärkein kyl. Mut kuiteskin.

8.11.2022: Desirèé

14.01.13 | Mikko Kuusto | Matka

Mä tykkään tästä. Tää on niin mun juttu. Siis tällanen avaruusmatkailu. Koska, le’ts face it, maapallo tavallaan alko olla niiin nähty juttu. Vaiks enhän mä kyl siel ehtiny sillai suurta mainetta ja julkisuuttakaan saavuttaa kun mulla oli tavote, mut ehkä se tavallaan oikeestaan johtu just siitä et siel on niinku niin pienet piirit. Vaiks sit samalla ihan liian isot. Et ei pääse sillai erottuun ku mun kaltasen persoonan pitäis päästä erottuun. Koska kuitenki tällaseks räiskyvän näkyväks persoonallisuudeks mä oon myös aika sellanen herkkä kukkanen.

Dark side of the muu

Mulle alkumatka oli erityisesti tosi hienoo ku mä pystyin leiuun ku keiu tääl aluksessa painottomana. Tietty noi muutkin pysty leijjuun, mut ei tietty yhtä ihanasti kun mä. Nyt sitte just eilen tai edellispäivänä, en oo ihan varma kun tääl meinaa ain välil mennä ihan sekasin päivät ja vuorokaudenajat, ne laitto meille painon takas jollain ihme heilurilla kuulemma. Mä toivon, et teeveefirma sa iihan tosi paljon talteen matskuu mun leiumisesta. Paitsi sitä tyhmää kilpa-juoksu-leiumista ei kyl olis tarvinnu ottaa filmille kerta mä varmaan näytin ihan joltai ilmapallolehmältä.

Mä oon kyl tähän alukseen vähän pettyny. Tai niinku ku tää on sillai ihan yhtä pieni ku se harjottelutilakin. Joteski mä kuvittelin, et se ois vaan niinku harjotuksen vuoks ollu tosi pieni et totuttaisiin toisiimme sillai tosi pal paremmin ku muuten ehkä ei. Mut eihän tää nyt sillai mikään ongelma mulle oo et mähän kyl aina tuun toimeen kaikkien kans ja tääl varsinki ku melkeen kaikki on tosi ihqui ja mähän oon kans tositosi ihquu.