Jotenkin tää kaikki on just nyt täs viime aikoina alkanu tuntua niin käsittämättömän halvalta. Ku meiän pitäis olla täällä matkustamas ja tekemäs viikottaisii juttui mitä käsketään mut sit eräät vaan sooloilee eikä tee sääntöjen mukaan!
Totta kai MÄKIN saisin ihan älysti huomioo itelleni jos MÄ ravaisin tääl ees taas tissisilläni kamerast kameraan. Mut sit tietty, mullahan ON viel esim. itsekunnioitusta jäljellä enkä oo valmis niinku ihan mihin vaan niinku ihan minkä vaan takii. Vaiks eihän Tasha tavallaan oo ainoo epäreilusti toimia täs, teeveeyhtiökin vois olla kuvaamatta sen juttui kerta se ei noudata niiden sääntöi!! MÄ oon tehny niinku käsketään, mut kiinnittääks kukaan siihen huomioo, kysyn vaan. Ei kiinnitä. Ja MÄ oon kuitenkin se joka onnistu estään et se hulluks tullu poppaeukko ei polttanu koko saablars alusta riehuessaan! Ei oo ees kiittäny kukaan.
Positiivist täs on tietty ollu se et Reimaa ei oo kauheesti näkyny, sitä loputonta tuijotteluu ja huokailuu ei ois enää kauheesti jaksanukkaa. Tiiä sit et kumpaa se enemmän kaipaa, haavetashaansa vai vanhaa kännirevohkaansa. Säälittävää yhtä kaikki. Ei paljoo harmittais, jos sen vaieri katkeis seuraavalla kerralla.
Mut tällasen porukan kans täällä sit pitäis hengaa jotenki järkevästi. Yks juopporaasu roikkuu nurkissa ku jätkärräkä, toinen saa jonku ihme (varmaan etukäteen suunnitellun) heimosoturikohtauksen ja maalaa ittensä intiaanipäällikoks ja haukkuu kaiken mahollisen. Markov ois kai se niinku normaalein näist mun lisäks. Mut on sekin kyl aika outo. Se siis käyttäytyy yleensä normaalisti, mut sit se tekee jatkuvasti muistiinpanoi muka salaa. Joku ihme kirjotusmaanikko koko tyyppi ku sithän se kans kirjottaa niit ihan saatanan paskoi runoi.
Vaan on täs viel aikaa. Kyl maailma tän matkan aikana ehtii oppii et kuka ja mikä mä oikeesti oon ja alkaan rakastaan mua ihan tosissaan. Siin jää tollaset huomioprostatuoidut nuoleen sit näppejään.
