'Desirèé'-hahmon arkisto

Me oli saunottu ja se oli pitkään kestävä ja tosi monellakin tavalla kauheen hämmentävä ja ajatuksiaherättävä ja uudenlainen kokemus. Ja pelottavakin. Oikeestaan me ei oltu ihan varmoja, et lopetettiinks me saunominen jo vai ei, mut joka tapaukses piti hakee lisää vettä habitaatilta jos halus jatkaa.

Me sit vedettiin puvut päälle ja lähettiin kanistereiden kanssa käveleen hiljalleen, mut ei päästy pitkällekään. Reima nimittäin pysähty yhtäkkiä ja alko nykimään mua hihasta oikeen voimalla. Mä olin ihan et mitä sä teet, ei oo kivaa jos revit mun puvunhihan irti tääl ulkona! Mut se osotteli taivaanrantaan ja kyseli – joku multa tai ihan vaan iteltään tai ehkä sit molemmiltakin, en tiiä – et voiks Marsissakin olla ukkospilviä. Eikä se kuvitellu, siellä oli tosiaan taivasta kohti noussu huikeen korkee ja iso tornimainen tumma pilvi, ihan erilainen ku mikään mitä oli aiemmin tääl näkyny. Me jäätiin molemmat sitte siihen seisoon ja katteleen sitä pilvee ihan ihastuksen ja pelon sekasotkuina.

”Se liikkuu.” Kuiskas Reima. Mä olin ihan silleen et: ”Ainahan pilvet liikkuu, toope”, mut sit mäkin huomasin et se pilvi liikku kohti! Se ei ollukkaan enää varsinaisesti torni, vaan se alko näyttää levyltä joka leiju lähemmäks maanpintaa. Marspintaa. Eikä se ollu pilvi. Eikä se leijunu. Se lensi. Ne lensi. Niit oli MILJOONIA ja niiden vauhti oli hirmuinen. Heinäsirkkoja, niitä niiden täyty olla, niitä mä näin silmissäni mun näyissäni. Se pilvi… Se parvi oli enää noin metrin korkeudella ja tuli kauheen kovaa vauhtia meit kohti. Ainoo mitä me kyettiin tekeen oli tarrautuun toisiimme ja polvistumaan, suojaan me ei olis millään ehditty ku oltiin kuiteskin niin pitkän matkaan päässä saunasta.

Näky oli hirvittävän pelottava, mut samalla kiehtova, enkä mä voinu olla kattomattakaan koska mut oli varmasti tarkotettu näkemään mitä tapahtu, tapahtu mitä tapahtu. Silmät auki kuolemaan, silmät auki taivaaseen!

Mut sit kun parvi oli jo ihan lähellä, se nousikin haaraantuu lukemattomiks osiks ja nousi  uudestaan ylös taivaisiin. Taivasta vasten heinäsirkat muodosti jonkinlaisen viestin, jotai outoo kirjotusta. Reima kaatu selälleen katteleen kirjotusta ja mä kaaduin sen viereen.  En mä tuntenu kieltä enkä kirjaimia, mut varmasti mulle näytetään viestin merkitys, kun aika on ja mä oon valmis aikaan. Kargiast iänglääs! Iä iä, lama sabaktani! Tikiri, tikiri, tikiri liia!

Hoidettuani siististi mut kunniakaan asiallisesti mun ja Markovin välisen pienen informaatiokatkoksen mä katoin parhaaksi palailla takas habitaattiin. Mut eihän siel ollu muuta ku tylsää ku kaikki oli jossain puuhailemas jotain omiaan. Tasha oli keskittyny johonkin labrahommiin tai sellaseen eikä halunnu olla kenenkään kanssa tekemisissä ja Jürgen on mitä on enkä mä tiedä et haluanko mä olla sen kanssa tekemisissä. Siks mä päätinkin sit vaan lähtee käveleen taas ja päädyin lopulta takas sille löytämälleni modulille – ehkä mun sieluni kutsui itseään palaamaan suuruuteni hetken lapsuuden maisemiin.

Finski oli totta vie saanu siellä paljon aikaan, paikkaa ei ollut enää tuntea samaksi kuin löytöhetkellä. Ilmeisesti Reiman lennokkaan nerokas idea alkoholikäyttösestä kiukaasta oli toiminu ylihyvin ja koko hoito oli räjähtäny. Siellä se hoiperteli kapselin ympärillä silmät pyöreinä ihmetyksestä joka levisi hämmästyneenä ilmeenä sen kasvojen päälle. Kun se oli kertonu mulle, et mitä tapahtu, mä en voinu muuta ku nauraa ääneen. Tää oli ehkä eka kerta sen elämässä ainakin tosi pitkään aikaan sitten viime kerran, kun sillä askel heitti viinan takia ilman et se oli juonu tippaakaan. Tää ajatus alko sitä itteäkin vähän naurattaa. ”Se on kyllä ihan totta”, se totes.

Me sit jäätiin siihen jutteleen aika pitkäkskin aikaa, jotenkni se aika vaan hujahti jonnekin. sit me viel jatkettiin juttua, ku käveltiin yhtä matkaa habitaatille. Mä en ollu ennen niin paljoo koskaan Reiman kanssa puhunukkaan kyl, mutta jotenkin tuntuu siltä että et Mars on tehny sille jotain, se on muuttunu toisenlaisemmaks ku mitä sen ennen ei ollenkaan voinu ees kuvitellakaan olevan. Eikä oikeastaan ollenkaan pahalla tavalla. Ei ollenkaan. Mietinkin… Noh, mietin mitä mietin, katellaan nyt tätä menoo ja meininkii sitten. Ohan meil aikaa.

Jeesus vietti vuorella neljäkymment päivää ja neljäkymment yötä kunnes näki uuden maan. Mut koskapa mä näin oman näkyni nopeemmin ku Jeesus ni aattelin et ei mun tarvii siel vuorel niin pitkään kökkii. eikä mulla ois ilmaakaan niin pitkäks aikaa, tuskin ees neljäkskymmeneks tunniks.

Palatessa alas sielt huipulta kaikki näytti jotenki oudolta – mä en kyenny näkeen meiän asuinhabitaattii enkä robottei enkä mitään muutakaan, ainoastaan kaukasuudessa näky jokin tummempi möykky. Mä lähin juokseen sitä kohti, koska juokseminen Marsissa on tosi kivaa ja kevyttä touhuu, viuuuh vaan pitkii loikkii. Herra Tiedepönötys ja Rouva Tiedetiukkis mömisee miten pitää olla varovainen ja seurailla pölymyrskyi ja muuta sellasta, mut mä en piittaa.

Se möykky oli meiän laskeutumiskapseli! Sit mä olin ihan ulalla, en käsittäny yhtään et mitä on tapahtunu. En mä mitenkään voinu olla nii pitkään pois paikalt, et muut ois ehtiny roudaamaan kaikki jutut jonnekin kauas pois, ei ees robottien avulla. Alko tulla vähän paha olo, sekä mahassa et päässä. Kapselin sisälläkään ei ollu ketään. Sitten alko tulla jo kevyt paniikki. ja sitte yhtäkkiä mä huomasin jotain todella friikkiä: kapseli oli sisustettu! Siel oli paikallaan kaikki mittalaitteet ja härvelit, kameroitakin näky pari kappaletta.

Mä sujahdin ulos siitä purkista varmaan ku salama. Mä tuijotin sitä ulkoopäin ja kiersin sen ympäri vaiks kuin monta kertaa. Mä en maassa varsinaisesti uskonu kummituksiin, mut pitäskö mun nyt täällä alottaa johkin sellaseen uskominen? Ei kai se sit sen kummempaa olis ku Jumalaankaan uskominen. Nimittäin se kapseli. Se näytti ihan samalta ku meiänki laskeutumiskapseli, sen nimikin oli sama uskomaton älyttömyys, Skíðblaðnir. Tai niin mä luulin monta kierrosta. Lopulta mä aloin miettii asiaa ja sit pysähdyin lukeen sitä sekasotkusanaa oikeen huippuhuolella. Se nimi oli melkein sama: Skíðblaðnir-1 Ei 2. Mitä helvettii nyt taas?

From: PTOMAS/Baikonur   
To: New Helium/Mars  
Subject: Kehoitus palata lähetyskauden rakenteen mukaiseen toiminta-aikatauluun


Katsojaluvut ovat vaarallisessa laskusuunnassa toimintanne satunnaisuuden takia. Pyydämme, ei v-a-a-d-i-m-m-e teitä toimimaan antamiemme ohjeiden mukaisesti ja jatkamaan lopultakin viikkotehtävien suorittamista. Katsojien on päästävä veikkaammaan voittajia! Markovin tilataidehassuttelu näytti toki vetoavan yleisöön, mutta siinä ei kuitenkaan ollut mitään kilpailullista elementtiä - emme voi viikoittain kysellä katsojilta, että: "Minkä sanan luulette Markovin tällä viikolla kävelevän marsperään".

PALATKAA MÄÄRÄTTYYN PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN TAI MUUTEN!

Steffen Rømme   
Toimitusjohtaja   
Plass Torsk og Media AS

From: New Helium/Mars  
To: PTOMAS/Baikonur  
Subject: Re: Kehoitus palata lähetyskauden rakenteen mukaiseen toiminta-aikatauluun - Pyyntö evätty! 

Teiän on aivan turha lähetellä noita säälittäviä pyyntöjänne meille. Olemme nyt Mars kansalaisia, uutta kansaa jota ei teiän maalliset halunne kiinnosta. Mut on puhdistanut kristuksen viiniksi muuttama veri, enkä ole enää tässä tahi missäkään muussakaan maailmassa enää tilivelvollinen kenellekään muille kuin herralle Jumalalle itselleen. Sillä mä olen nähnyt sen valon, jota kaikki ei nää, mutta joka kaikkien pitäs nähdä. Herra itse on ilmestyny mulle eikä mun elämässä oo enää tilaa mediasaastaa tuottavan turskalöyhkän pillin mukaan tanssimiselle.

Nöyrtykää! Olkaa kuten Lasarus, jonka Kristus paransi laiskuudesta! Ottakaa vuoteenne, käykää ja tehkää vain hyviä tekoja Hengessä! Mut älkää enää ees kuvitelko et meiän tarttis tehä teille yhtään mitään ohjelmanumeroi.

- - -
Jumalan Desirèé

From: PTOMAS/Baikonur   
To: New Helium/Mars  
Subject: Re: Kehoitus palata lähetyskauden rakenteen mukaiseen toiminta-aikatauluun - Pyyntö evätty!

Meihin ette tee vaikutusta rammoilla raamatunlainauksillanne. Mikäli kieltäydytte hoitamasta oman osuutenne, katsomme ettei sopimus siis velvoita meitäkään enää. Teidän joukossanne on ainakin yksi, joka tietää mitä tarkoittaa puoliautonominen aeroponinen ravintokasvihuonemoduli. Sen laskeutuminen Marsiin on hyvin helppo estää, mikäli emme välittömästi ala saada haluamamme kaltaista aineistoa teiltä.

Steffen Rømme   
Toimitusjohtaja   
Plass Torsk og Media AS