Onneksi sää on tyyni, muuten Mars-mönkijän pyöränjäljet olisivat pyyhkiytyneet hetkessä hiekkamyrskyn alle. Hän on pysähtynyt useita kertoja. Hyvä. Jürgen ei siis aavista että häntä seurataan. Minulla on mahdollisuus saavuttaa hänet etumatkasta huolimatta.
Tuollahan on hänen ajoneuvonsa! Jäljet johtavat luolan…ei, tuo ei ole luonnon muovaama… tunnelin suuaukolle! Ketkä – vai mitkä – ovat voineet rakentaa jotain tuollaista keskelle Marsin autiomaata?
Tunneli viettää loivasti syvemmälle. Sen sisällä odotan näkemäni vain pimeää mutta yllätys on vielä suurempi kun näen sinertävän valon kajastavan sen päässä. Valoa vasten erotan kaukana loittonevan hahmon. Jürgen! Seuraan häntä turvallisen välimatkan päässä syvälle Marsin pinnan alle.
Käytävän päässä avautuu näkymä tehdaskompleksiin jonka mittasuhteita on mahdotonta käsittää. Sinisten lamppujen kajo jatkuu loputtomiin, kerrostasanteita on kymmenittäin ellei sadoittain.
Koneiden äänet kaikuvat valtavassa salissa kertoen ettei tämä tuotantolaitos ole hylätty.
