Klassisissa vanhoissa tieteistarinoissa huikeaa läpimurtoa seurasi usein hulluus. Viimeisimpään löytöömme liittyy hulluutta, mutta en tiedä, onko kyseessä syy vai seuraus. Theia on ollut apunani tutkimustyössä. Tai oikeastaan useammin läsnä on ollut Rømme. Siis tämä kopio-olevaisuus, Sub-Rømme. Oikea Rømme täyttää radioaaltoja kryptisellä viestinnällään eikä varsinaisesti auta ketään muuten kuin ehkä sattumalta.
S-R kahlasi läpi tähän asti tekemiäni löydöksiä sekä keräämääni viestiarkistoa. Vaikka hän onkin viestien lähettäjän inkarnaatio, ei hänkään silti aina ymmärrä niitä juurikaan minua paremmin. Seurasin pääasiassa hermostuneena vierestä, vastaillen välillä tarkentaviin kysymyksiin. Ajoittain S-R muisteli Theian suulla puoliääneen edesmennyttä isääni, jota ei koskaan ole oikeasti tavannut, hermostuttaen minua lisää.
– Voisiko olla… Näyttää siltä, että Rømme on tutkinut lisää Kostjantinin kanssa teoretisoimiamme menetelmiä. Kyllä, kyllä…
Välillä Theian persoona välähti esiin heittäen kommentin tai kaksi. Eräästä tällaisesta heitosta lähti liikkeelle läpimurtomme. Pohdimme erästä toistuvista teemoista, säteilynpuolitusta, johon on viitattu myös ”puoliintumisajan puolittumisella”. Theia ilmestyi ääneen miltei kesken S-R:n lauseen.
– Ehkä se ei viittaakaan radioaktiivisen aineen puoliintumiseen, vaan nimenomaan itse säteilyyn? Jos säteilyä voi manipuloida jotenkin?
Ajatus oli outo. Eihän säteily puoliinnu, se on puoliintumiseen johtavan reaktion seurausta. Mutta ajatuksessa oli jotakin. Säteilyn manipulointia kannattaisi ainakin tutkia. Palasimme käänteisinterferenssiin ja aloimme taas sovittaa sitä eri yhteyksiin kuin palapelin palaa, josta ei ole varma kuuluuko se edes samaan peliin. Vähitellen uudenlainen kokonaisuus alkoi hahmottua: Entäpä jos marssammaleeksi kutsumamme biomassa kykenikin negatoimaan säteilyn vaikutuksia? Kenties sen säteilyvaurioita parantavat ominaisuudet johtuivat kyvystä ottaa vastaan ympäröivää säteilyä ja syöttää elävään kudokseen ”käänteinen” versio siitä – käänteissäteilyä joka aiheuttaisi käänteistä säteilysairautta.
Koko idea oli täysin älytön. Mutta mitä enemmän kävimme läpi hallussamme olevaa materiaalia tämän älyttömyyden näkökulmasta, sitä useampi palanen loksahti kohdalleen. Nanoroboteilla terästetyn biomassan avulla säteilyä pystyttiin neutraloimaan, negatoimaan, vähentämään sekä lisäämään. Massa vaatii kuitenkin jonkun kontrolloivan tekijän tai se alkaa puuhailla omiaan. Nanoboteilla itsellään on vain hyvin yksinkertaisen tason parviäly, jonka ohjaukseen ja ohjelmointiin tarvitaan korkeamman tason äly toimimaan rajapintana ihmisen ja marssammalen välillä. Tämä tappoi huono-onnisen pakolaispotilaammekin: ilman kontrollia marssammal ilmeisesti jatkoi käänteissäteilyn syöttämistä potilaan kudoksiin tuhoten ne.
Kontrollerin tarve oli ilmeisesti eräs pääsyistä kone-ihmis-hybridien kehittämiselle. Ja tämän ansiosta Markovista syntyi parviälyolento joka pystyi kestämään ulkoavaruuden säteilyn lähtiessään Marsista ja tällä tavoin Rømme itse selviytyi aikoinaan ilman säteilysuojaa, osin paljaan taivaan alla.
Jatkoimme hämmästelyä, tutkimista ja keskustelua myöhään yöhön. Sub-Rømmen puheen intensiteetti kasvoi sitä mukaa, kun saimme selville uusia seikkoja. Theian keho puolestaan alkoi samaan aikaan muuttua yhä flegmaattisemmaksi. Lopulta se vain istui pitkään liikahtamatta tuolissaan, kunnes lyyhistyi siitä hitaasti lattialle. S-R ei antanut tämänkään vaikuttaa puheeseensa. Ymmärsin, että Theia ja hänen kehonsa olivat jo hyvän tovin olleet jo tajuttomina uupumuksesta. Lopulta S-R vaikeni – joko sekin nukahti tai sitten se havahtui tajuamaan, ettei isäntäkehoa kannata kuluttaa loppuun ylirasituksella.
Autettuani Theian/Sub-Rømmen vuoteeseen keksin vielä yhden ominaisuuden marssammalessa. Jos sillä kerran pystyi moninkertaistamaan säteilyn määrän lähes silmänräpäyksessä, sitä voisi käyttää julmana ja tehokkaana aseena. Ohikiitävän hetken hulluus mielessäni pohti, voisiko sillä päästä eroon robottipakolaisista. Helvetti, haaveilen tuhotöistä kuin kuka tahansa… Maan asukas!
