'Nataša'-hahmon arkisto

3 / 4

8.7.220: Nataša

23.12.13 | Seppo Säämäki | Mars

Aioin heti herättyäni kertoa Jürgenille löydöistäni, mutta hän taitaa tietää niiden sisällöstä jo enemmän kuin minä. Muistioni ei ollut millintarkasti sillä paikalla kuin mihin sen olin jättänyt, mikä herätti epäilykseni. Osasin varautua johonkin tällaiseen jättäessäni laboranttidronen kameran päälle.

Olin oikeassa. Videotaltioinnista näen kuinka hän avaa tiedostoni, tutkii niitä ja lopulta alkaa kiihtyneessä tilassa puhua itsekseen. Mitä hän oikein sanoo? Laboranttidrone kameroineen sijaitsee analyysitilassa ilmatiiviin lasin takana eikä sen vuoksi videolle ole tallentunut ääntä.

Äkillisen oivalluksen tuloksena käynnistän normaalisti kokousmuistioiden taltiointiin käytetyn BorgNote-ohjelmiston. Visual BorgNote ei ole pelkän brändäyksen takia Visual – mikrofonin hyödyntämisen sijaan se litteroi kokouspuheenvuorot huulilta lukemalla.

Ohjelmisto tekee sen myös hämmästyttävän tarkasti historiansa ansiosta. Ensimmäiset versiot kehitettiin NSA:n vakoilutarpeisiin ja se oli salaa integroitu yleisimpiin käyttöjärjestelmiin jo kauan ennen BorgNoten kuluttajaversion markkinoille lanseeraamista.

– – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – –

Jürgen: Se siis todella onnistui… Hän teki sen!
Jürgen: Symbioottinen kudos on täydellisesti sopeutunut Marsin olosuhteisiin.
Jürgen: Kudosnäyte varmistaa sen minkä tiesin…
Jürgen: Hän on täällä jossakin ja minun on löydettävä hänet ennen kuin metamorfoosi etenee viimeiseen vaiheeseensa!
Jürgen: Voi jos Nataša vain tietäisi mikä hänen roolinsa on ollut ja tulee olemaan galaksin kohtalossa!

– – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \# – –

Kuka on Hän jota Jürgen puhuu? Ja miten ihmeessä minä liityn galaksin kohtaloon???

8.7.220 Nataša

09.12.13 | Seppo Säämäki | Mars

Minä, Nataša Tšervova, olen tehnyt ennennäkemättömän löydön.

Löytöpaikka: Skíðblaðnir-1:n laskeutumispaikan välitön läheisyys.

Löytöaika: Dariaanisen kalenterin kahdeksantena solina kalojen m-kuukautta m-vuonna 220.

S-1:sen laskeutumispaikasta 70 metrin päässä itään sijaitsevan kivimuodostelman pinnalta löytyi tunnistamatonta vihertävää, kasvuston omaista ainetta. Pinta tuo mieleen jäkälän, koostumus huomattavan sitkeä. Mikään tunnettu geologinen prosessi ei tuota mitään tämän kaltaista.

Nyt habitaatin laboratoriossa ensimmäinen näytesäiliö käy läpi analyysia. Nämä minuutit odottaessani ensimmäisten tulosten valmistumista tuntuvat elämäni pisimmiltä.

20.6.220: Nataša

04.11.13 | Seppo Säämäki | Mars

Robotit ovat nyt hallinnassamme, Jürgenin suunnitelman ansiosta. Interplanetaarisen Internetin viivesietoisen reitityksen protokollaan jäi suunnitteluvaiheessa aukko, sittemmin korjattu. Habitaatin mukana toimitettujen robottien valmistuksen aikana aukko ei ollut tunnettujen joukossa ja Jürgen oli varma ettei robottien firmwarea ollut päivitetty etäyhteydelläkään.

DTN-verkon reitittimen kaappaavan ohjelman kirjoitus ja injektointi systeemiin oli helppo tehtävä kun vain odotimme satelliittilinkin saapuvan radallaan katvealueelle. Nyt hallitsemme kaikkea maasta tulevaa liikennettä pakettitasolla ja voimme blokata PTOMASin ulos.

Jürgen, joka koko päivän oli muutenkin ollut epäilyttävän avulias, onnistumisen varmistuttua äityi kiihkomieliseen purkaukseen:

– Olemme viimein täysin itsenäinen siirtokunta! Per Aspera Ad Astra! Ensimmäinen jalansijamme matkalla tähtiin! Meidän jälkeläisemme levittäytyvät täältä kohti kosmosta! Tämä päivä merkittäköön priklgruberiaanisessa kalenterissa yleiseksi juhlapäiväksi!

Meidän jälkeläisemme? Priklgruberiaaninen kalenteri? Olin jo vaatia tarkennusta kenestä ”meistä” on puhe mutta päätin sen sijaan tarttua jälkimmäiseen osioon.

– Eikö sinulla tosiaan ole parempaa haaveiltavaa ollut jäniksenä kyyhöttäessäsi kuin ajanlaskun nimeäminen itsesi mukaan? Thomas Gangale, tunnettu parhaiten interplanetaaristen omistusoikeuksien kriitiikistään, ikävä kyllä ehti ennen sinua luomaan dariaanisen kalenterin.

– Dariaanisen?

– Sitähän nuo koneetkin jo käyttävät. Nukuitko interplanetaarisen oikeustieteen luennoilla? Gangale nimesi sen poikansa Dariuksen mukaan, toisin kuin sinä jonka loputtoman itsekeskeisyyden rajat eivät lopu edes Marsin radalle!

– Entä jos ajattelinkin meidän tulevaa poikaamme?

Nauraen käänsin selkäni ja kävelin pois. Tuon egosentrisen kehän rajaa tuskin löytyisi Kuiperin vyöhykkeeltäkään. Vai poika ja vielä oletusarvoisesti nimeltään Přiklgruber… mutta edes Jürgenin kosmisen luokan röyhkeys ei saisi tänään minua huonolle tuulelle.

Hiekkamyrsky on tyyntynyt ja pääsen taas ulos keräämään näytteitä!

21.5.220: Nataša

23.09.13 | Seppo Säämäki | Mars

Olemme perillä! Ja elossa! Vaikka ehdin olla jo varma ettei toivoa ole.

Laskeutumiskapselin ahdistuksen ja sekavuudentunteita vahvensi osaltaan hyperkapnia eli hiilidioksidimyrkytys. Veremme CO2-pitoisuus on käynyt vaarallisen korkealla.

Mustan laatikon tallenteen perusteella myöskään jarrutus ei ole onnistunut suunnitellusti, todennäköisimmin ajoaine on loppunut kesken. Tämän seurauksena kohtaamisnopeus on ollut yli toleranssirajan. Laskeutumiskapseli kuitenkin säilyi ihmeen kaupalla ilmatiiviinä. Kuvatallenteesta on vaikeaa arvioida vahinkojen määrää, tarkistan kapselin heti huomenna kun aloitan tutkimukset pinnalla.

Miten sitten selvisimme? PTOMASin robottiteknologia pelasti meidät. Laskeutumisalueelle muutaman minuutin kuluessa saapuneet autonomibotit saivat polttoleikattua kolhiintuneen ilmalukon auki ja pukivat elossapitopuvut yllemme maatessamme tajuttomina.

Mieleni palaa halusta päästä ulos keräämään näytteitä, mutta vielä tämä päivä on käytettävä toipumiseen. Olemme yhä kaikki jokseenkin heikossa hapessa. Autonomibottien kuljettaessa meitä habitaattiin elintoimintojen ylläpitoautomatiikka päätti myrkytystilaa kompensoidakseen säätää pukujen hengitysjärjestelmän kaasuseossuhteen hiilidioksidiköyhäksi ja tästä aiheutuneen hyperventiloinnin kautta syntyi käänteinen tila, hypokapnia.

Hypokapniassa alveolisen ja arteriaalisen hiilidioksidin osapaineen laskun aiheuttaman veren alkaloosin seurauksena aivoverenkierto supistuu ja aivoihin pakkautuu verta. Kun veren happitaso putoaa nopeasti syntyy aivoihin happivaje jonka seurauksena voi ilmetä euforiaa, hallusinaatioita ja jopa kokemuksia kuoleman rajalla käymisestä.

Oloni tuntuu yhä sekavalta, mutta taisin selvitä kohtuullisen vähällä muihin miehistön jäseniin verrattuna. Varsinkaan Desirèé ei tunnu olevan ihan oma itsensä.

5.5.2023: Nataša

28.05.13 | Seppo Säämäki | Matka

Phobos. Pelko. Muodoton ja pinnaltaan uurteinen kuin valtava peto olisi teroittanut kynsiään sen pintaan.

Deimos. Pelon sisar. Kauhu. Putoamme vaikkei suuntia ole. En pysty ajattelemaan selkeästi.

mars_natasa

Puretuista akuista kokoamani litiumhydroksidisuodattimet eivät sido enää enempää hiilidioksidia itseensä.

Laskeutumismoduli on liian pieni viidelle. Muut olisivat jo luovuttaneet, mutta Jürgen alkoi repiä irti kaikkea ylimääräistä. Ensimmäisenä lähtivät kamerat.

Minun oli myönnettävä että hän oli oikeassa ja liityin mukaan tyhjentämään modulia. Sydäntäni särki tyhjentää kapseli mittauslaitteista ja muista instrumenteista. Des, Markov ja Reima irrottivat uloimman seinäkerroksen.

Reima taisi menettää tajuntansa hetkeksi liikaa ponnistellessaan. Painottomuudessa pyörtymistä ei huomaa kuin liikkeen puutteesta.

Lopulta mahduimme kaikki ahtautumaan modulin sisäpuolelle, nyt makaamme kuin sardiinit purkissa keskittyen hengittämään mahdollisimman vähän.

Päätäni särkee, silmissäni alkaa sumentua. Laskeutumismoduli etenee lasketulla radallaan, mutta aika ei riitä. Oireista arvioiden tulemme menettämään tajuntamme ja tukehtumaan ennen laskeutumista.

Ajattelen Valentina Tereškovaa, ensimmäistä naista avaruudessa kuusikymmentä vuotta sitten. Minä ja Des saamme kunnian olla ensimmäiset naiset Marsin kamaralla vaikka ensi askeleet ottaakin joku muu.

Tästä modulista tulee ihmiskunnan kallein mausoleumi, hiekan ja tuulen kiiltäväksi hioma metallinen pyramidi keskellä Marsin aavikkoa.

21.4.2023: Pöytäkirja

06.05.13 | Kaikki | Matka 
– – – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – – –

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.
Markov: Desirèé, älä syö kyn– öh, siis: kannatan.
Desirèé: (Vääntää naamaa.) ”Ölö söö könsiö”, mäy mäy mäy.
Markov: Ehdotan Desirèétä pöytäkirjantarkastajaksi.
Reima: Desirèétä? Olkoon. Kannatetaan.
Nataša: Markov toimikoon sihteerinä.
Markov: Pfff… Painoin jo nauhoita-nappia. Homma hoidossa.
Reima: Entäs minä?
Markov: Reima on puheenjohtaja-ainesta.
Reima: Kannatetaan!
Markov: Tyylitöntä kannattaa itseään.
Reima: (Jupisee.) Tyylitöntä pukeutua hawaiji-paitaan tällaisessa tilanteessa…
Nataša: Kannatan Reimaa puheenjohtajaksi ja pyydän ensimmäistä puheenvuoroa.
Desirèé: Harvoinpa tuo muuten on itseään kyennytkään kannattelemaan…
Reima: (Hakkaa nyrkillä pöytää.) Järjestystä saliin! Aloitetaan kokous!
Markov: (Mutisee.) Se on Sotšin olympialaisten kisapaita, keräilykappale, senkin sivistymätön metsäläisjuoppo.
Reima: Puheenvuoro on Natašalla. (Markoville.) Minä johdan puhetta.
Nataša: Kiitos, puheenjohtaja! Meillä on nyt edessämme isoimpana ongelmana aluksen elossapitojärjestelmän romahtaminen, ja sen mukaan nyt on toimittava. Markov ei ilmeisesti ole vielä saanut PTOMASilta toimintaohjeita?
Markov: Ei ole kuulunut vielä mitään. Hirveän liikkumattomalta näyttää salamatkustajamme. Onko joku tarkistanut hänen pulssinsa viime aikoina?

Desirèé viittaa.

Reima: (Desirèélle.) Käytävän päähän ja vasemmalle.
Desirèé: (Vihaisesti.) Eiku puheenvuoro!
Reima: Ai, anteeksi. Desirèé, ole hyvä.
Desirèé: Ton urpon pyssy pitäs toimittaa hiivattiin. Ehdotan että heitetään avaruuteen se.
Nataša: Puheenjohtaja!
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Kyllä tämä näyttää vielä hengittävän.
Desirèé: Ehkä asian voisi korjata…
Reima: Järjestystä! Natašalla on puheenvuoro!
Nataša: Epäilemättä kaikki olemme sitä mieltä, että helpoimmalla olisimme päässeet, jos Jürgen olisi kuollut saamaansa sähköiskuun, mutta nyt kun tilanne on tämä, meidän on mietittävä myös omaa turvallisuuttamme. Minä voin säilyttää aseen.
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) En kyllä lähtenyt asuttamaan uutta planeettaa voidakseni ruveta murhaamaan ihmisiä.
Reima: Nataša. Osaatko kertoa meille, kun kerran tunnet tuon saksalaisgangsterin, mitä hän oikein tekee aluksella.
Nataša: Olen pohtinut asiaa, mutta kattavaa vastausta en osaa antaa. Mikä tahansa syy tuntuu järjettömältä jopa Jürgenin egomaanisen luonteen mittapuulla.
Desirèé: (Osin itsekseen.) Elokuvissa tuollaset aina herää vedellä.
Markov: (Desirèélle.) Vain elokuvissa ihmiset selviävät moisista tälleistä hengissä, yleensä.
Nataša: Ainoa vähänkään järjellinen selitys on, ettei hän voinut hyväksyä minun valintaani hänen sijastaan.
Reima: Vai niin. Palataanpa resursseihimme. Markov, ylläpitojärjestelmän mukaan tilanteemme ei taida olla kovin toiveikas?
Markov: Laukaus rikkoi suodattimen. Hiilidioksidin määrä ilmassa kasvaa nyt koko ajan. Selviämismahdollisuudet ovat pienet, heitettiin sitten ihmisiä ilmalukosta tai ei.
Nataša: Voimme ehkä rakentaa jonkinlaisen hätäsuodattimen, mutta sekin on epävarma ratkaisu. Jürgen on kuitenkin kuluttanut matkan aikana kaiken yli tarpeen mitoitetun hapen.

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.

Saapuvan viestin merkkiääni kuuluu yhteistilassa.

Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Tämä on aika… lyhyt.
Reima: Anna kuulua! Mitä siinä sanotaan?
Markov: ”Hankkiutukaa eroon.”
Nataša: Mitä!
Markov: Kysyin, että mitä teemme salamatkustajalle.
Desirèé: Jos PTOMAS sanoo tolleen, sen on pakko olla paska ratkasu. (Irvistää.)
Reima: Hänhän elää vielä!
Nataša: Emme me voi…

Nurkasta kuuluu raivokasta yskimistä.

Jürgen: Ette todellakaan voi! Säälin teitä, jos aiotte edes yrittää.
Markov: (Pirullisesti virnistäen.) Äänestimme juuri sinut ilmalukkoon.
Desirèé: MISSÄ SE PYSSY! PIILOON SE!

Nataša osoittaa asetta, joka leijuu kohti nurkkaa.

Desirèé: Ota paukut pois varmuudeks kans.
Reima: Rauhoittukaa! Přiklgruber on tiukasti sidottu!
Nataša: (Huutaa Jürgenille.) Nyt kerrot mitä SINÄ nasyro vsravsya tällä aluksella teet!
Jürgen: Enpä usko, että olette äänestäneet yhtään mitään. Tuskin olen kovinkaan väärässä, jos uumoilen, että ilmalukkopäätös on tullut aivan muualta. PTOMAS?
Markov: Maasta todellakin annettiin melko luova ratkaisu päällimmäiseen ongelmaamme, sinuun.
Reima: Eikä mikään huono ratkaisu. Sinä ammuskelit hiilidioksidisuodattimemme tuhannen palasiksi ja nyt tukehdumme kaikki!
Markov: … ja halusit heitellä meitä ulos aluksesta.
Nataša: LOPETTAKAA! ZAMKNESEH!
Markov: Lopeta itse tuo huutaminen, noita!
Reima: (Hakkaa nyrkkiä pöytään.) Järjestystä nyt ja vähemmän venäjää!
Markov: Pošjol na hui!
Reima: PERKELE!

Nataša ponkaisee liikkeelle, nappaa nurkassa leijuvan aseen ja osoittaa hetken Markovia saaden kaikki hiljenemään. Markov nostaa kädet pystyyn ja leijuu seinää vasten. Nataša kääntää aseen hitaasti Jürgeniin.

Desirèé: HEI! Nyt loppu! Toi ei oo mikään LELU.

Desirèé lyö Natašaa ja lennähtää itse taaksepäin.

Reima: Turpa kiinni nyt! Sakemannilla on asiaa!
Jürgen: Jos nyt hetken rauhoittuisitte, niin voisin kertoa teille jotain, mikä saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä. (Katsoo Desirèétä, sitten Natašaa.)

Markov nyyhkäisee.

Desirèé: (Mutisee.) Äitis oli herkkä ku sut hylkäs.
Jürgen: Teidät ohjeistettiin poistamaan minut alukselta. Varsin kamalaa, eikö?
Desirèé: Ei.
Jürgen: Entäpä, jos PTOMAS olisikin pyytänyt poistamaan alukselta vaikkapa hänet? (Osoittaa Desirèétä.) Tai hänet? (Osoittaa Markovia.)
Markov: Mutta mehän olemme matkalla asuttamaan…
Jürgen: Katso ympärillesi! Ei kukaan Maassa halua katsella, kun neljä idioottia kasvattaa perunoita! Sen sijaan tyhjiössä kiehuva veri ja purskahtelevat silmämunat – sitä halutaan, sitä kaivataan ja siitä maksetaan!
Markov: Ei! Lopeta!

Markov potkaisee itsensä seinustalta liitoon ja leijuu huoneesta.

Jürgen: Luuletteko te, että mikään täällä tapahtuu sattumalta? Kuolema ja kärsimys ovat kallisarvoisia tuotteita. Te kaikki olette uhreja tässä käsikirjoituksessa! Kaikki!
Desirèé: (Liukuu kohti defibrillaattoria.) Vanha konsti on parempi…
Nataša: Des, EIII! Älä tee sitä!
Jürgen: (Nauraa.)

Nauru katkeaa korvia vihlovaan laukauksen jälkikaikuun.

– – – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \\# – – –

17.4.2023: Nataša

24.04.13 | Seppo Säämäki | Matka

Jürgen Přiklgruber. Täällä. En olisi uskonut edes hänen pystyvän näin suuruudenhulluun ja häikäilemättömään toimintaan. Millaisessa mielessä syntyy idea piiloutua alukseen kuukausiksi? Ja ensimmäiseksi vaatia valitsemaan keskuudestamme yksi uhrattavaksi. Hapen takia jonka hän itse on salamatkustajana kuluttanut.

Olisi pitänyt tajuta tullessani valituksi että se mies ei koskaan hyväksy kakkossijaa.

Minun täytyi ottaa ohjat käsiini kun olimme vielä vangittuna säteilysuojaan. Viittasin muut neuvonpitoon pitäen huolen ettei ääneni kohoa kuiskausta kovemmaksi ja etteivät edes huulteni liikkeet paljasta sanojani mahdolliselle kameralle.

natkuiskaus

– Ehkäpä te muistatte tuon alukseen kaapanneen miehen osanottajien karsintakuvauksista mutta minä olen ainoa joka tuntee miten Jürgenin ajatuksenjuoksu kulkee. Olen varma ettei hän epäröi hetkeäkään teidän muiden kohdalla, mutta kohdallani tilanne saattaa olla toinen. Jos valitsette minut heitettäväksi ilmalukkoon, teille ehkä aukeaa pieni mahdollisuus yllättää hänet ja riisua aseista. Se on nyt ainoa mahdollisuus.

Katsoin muihin, tajusin heidän ymmärtäneen tilanteen. Vain Reima tuntui nieleskellen kapinoivan mielessään ehdotusta vastaan muttei hänkään sanonut mitään.

8.2.2023: Nataša

02.04.13 | Seppo Säämäki | Matka

Isäni menehtyi kun olin kuusitoista. Äitiäni en muista, hän lähti ollessani vuoden ikäinen. En tiedä onko hän elossa. Isälleni äitini lähtö oli arka paikka, siitä ei koskaan puhuttu. Sen jälkeen hän keskittyi tutkimustyöhönsä, ympärivuorokautisesti. Lapsuuteni asuin laboratoriossa, minulla oli oma pieni sänky kaasukromatografimittauksiin käytetyn huoneen kulmassa.

Isäni kohtaloksi koitui tutkimuslaboratoriossa syttynyt tulipalo. Hänen assistenttinsa Jürgen Přiklgruber pelasti minut savun keskeltä mutta isääni hän ei ehtinyt auttaa. Näen yhä painajaisia tuosta yöstä.

Päätin seurata isäni jalanjälkiä ja vihkiä elämäni tieteelle. Yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla aloin viettää aikaa radikaalipiireissä ja pian tutustuin naisasiajärjestö FEMENin aktiiveihin. FEMEN oli sopiva toimintaympäristö vihaiselle nuorelle naiselle. Halveksimme mediaa joka toimi täysin ennalta-arvattavasti – jokainen protesti mistä toimittajat saivat kuvia paljaista rinnoista ylitti poikkeuksetta kansainvälisen uutiskynnyksen.

Naisten asema Ukrainassa on masentavan heikko. Verh’ovna Radan, Ukrainan parlamentin kokoonpanon epäsuhtaisuus ei ole vieläkään parantunut 2010-luvun alusta jolloin kansanedustajista naisia oli 13%. Yhtä vähän kuin Iranissa. Naisten palkkataso on keskimäärin 30% matalampi miesten palkkoihin verrattuna ja urakehitysmahdollisuudet heikkoja.

Väitöskirjani valmistuttua sain huomata sen omakohtaisesti. Tieteellinen urani oli umpikujassa. Aktivistitaustani leimasi minut.

Jürgen taas oli opiskeluaikanani noussut nopeasti tieteenalan huipulle. Hänen julkaisutahtinsa on ollut niin nopea, että epäilen vahvasti että isäni tutkimusaineisto ei tuhoutunutkaan tulipalossa niinkuin hän väittää. Todisteita minulla ei kuitenkaan ole.

Vuosikausia turhaan hakiessani virkoja ja tultuani aina ohitetuksi tajusin ettei kotimaallani ole minulle mitään annettavaa. Eikä sen puoleen koko planeetalla.

Siksi päätin hakea PTOMASin Mars-matkalle. Hakijoiden joukossa oli kuitenkin kova haastaja – Jürgen. Viime metreillä PTOMAS kuitenkin päätyi valitsemaan minut hänen sijastaan. Olen varma että keltaisen lehdistön arkistoista esiin kaivamat FEMEN-mielenosoitusten paljasrintaiset kuvat kallistivat vaa’an. Median toimintatavat eivät koskaan muutu.

15.1.2023: Nataša

15.03.13 | Seppo Säämäki | Matka

Edellispäiväinen valmiiksi väkinäinen juhlatunnelma katkesi keinopainovoimaa ylläpitävän vaijerin mukana kuin seinään. Todennäköinen syy vaijerin katkeamisen on tavanomaista suuremman mikrometeoroidin törmäys. Siinä mielessä olemme onnekkaita että meteoroidi törmäsi vaijeriin eikä alukseen. Pahimmillaan törmäys olisi ollut fataali, ja pienemmilläkin vaurioilla olisi tullut kiire pukea painepuvut ennen ilman karkaamista. Varsinkaan kun kaatokänninen Reima ei olisi juhlakunnossaan siihen mitenkään pystynyt itse.

Mikrometeoroidi katkaisi keinopainovoimaa ylläpitävän järjestelmän vaijerin.

Mutta tilanne ei todellakaan ole ongelmaton. Vaijerin katkeamisen takia takaisin oikealle radalle pääsyyn on kulutettava ylimääräistä ajoainetta. Jos korjausliike olisi voitu tehdä heti olisimme selvinneet vähällä, mutta aluksen propulsiojärjestelmää ei ole suunniteltu kesken matkan tehtäviin käynnistyksiin ja joudumme yhä odottamaan poikkeustoimintaohjeita ja ohjausjärjestelmäpäivitystä Baikonurin lennonjohdolta.

Todennäköisesti PTOMAS valitsee jo pelkästään dramaturgisista syistä ajoainepihin ratakorjausvaihtoehdon, joka taas tarkoittaa että laskettu matka-aika ylittyy reilusti. Ruoan ja hapen riittävyys asettaa tällöin raja-arvot. Minua on vaivannut outo tunne että ruokavarat ovat huvenneet suunniteltua nopeammin. Monta kertaa mieleni on tehnyt ehdottaa Markoville niiden laskemista, mutta minuun suhtaudutaan jo nyt epäluuloisesti aiemmin tapahtuneen jälkeen joten olen nähnyt viisaammaksi vaieta vainoharhoistani.

Myöskin oli virhe lähettää seuraavana päivänä krapulastaan hikoileva ja vapiseva Reima tarkistamaan ilmanvaihtolaitteen tukkeuma. Puolimatkan juhlissa painovoiman hävittyä boolimaljan sisältö lähti leijumaan eikä elossapitojärjestelmien tarkistamiskiireessä kukaan ehtinyt suoda kahta ajatusta mihin juoma kulkeutuisi. Tietenkin ilmanvaihtojärjestelmän tuottama virtaus kuljettaa irtaimet pisarat suodatinyksikköön, mistä Reima sitten löysi kuin taivaan lahjana helmeilevän, nestemäisen pallon.

Nyt se ressukka on taas kännissä kuin käki.

27.11.2022: Nataša

01.02.13 | Seppo Säämäki | Matka

Tuli on irti! Mitä tapahtui sähkölle, valot eivät toimi! Mikseivät halonisprinklerit reagoi?

Palohälyttimien ujellus viiltää korvia. Hengitykselle elintärkeä happi yhtyy roihuavalla raivolla kaikkeen palavaan materiaaliin ympärillä muuttuen kuumuudeksi ja tappaviksi kaasumaisiksi yhdisteiksi.

Taistelen turhaan metalliovea auki. Paniikki saa vallan. Mitään en ole koskaan pelännyt niin kuin tulta. Jokainen soluni käy uudestaan läpi sitä tulipaloa joka jätti elämästäni jäljelle vain savuavat rauniot. Tulipaloa joka koitui isäni ja hänen elämäntyönsä kohtaloksi.

Ovi ei aukea, kaadun maahan. Musta, myrkyllinen savu ryömii muodottomana pimeyden hirviönä ylitseni. En voi liikkua. Saalistajan katseen lamauttaman kaniinin tavoin vain odotan savun tummien
lonkeroiden tunkeutuvan keuhkoihini, vetävän ne kasaan ja liekkien keltaisten hampaiden repivän lihani hiiltyneiksi riekaleiksi.

painajainen

Viimeisenä välähdyksenä tajuan etten ole yksin. Liekkien leimahtaessa näen edessäni kasvot. Tunnen nuo kasvot… se on… se on Hän…

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Paitsi jos heräät vasta silloin kun olet jo kiljunut keuhkosi tyhjäksi ja vasta silloin muistat olevasi maailman laajalevikkisimmän tositv-sarjan tähti. Siinä tapauksessa huutosi kuulee koko maailma.

Chort znaje, loppuvatko nämä painajaisunet koskaan?