16.5.220: Utopia Planitia

Oli hiljaista. Tuuli. Sitten se ilmestyi. Yllättäen. Pyytämättä.

Halki pölymyrskyn se putosi. Putoaa. Tapahtuiko se jo, vai onko se vasta tulossa?

Joka tapauksessa se on mitätön. Purkki. Keskeltä mustuutta muljahti näkyviin.

Nyt se sylkee tulta. Sitten se katosi pölymyrskyyn. Ihan kohta tulet sammuvat. Sitten se putosi äkkiä lopun matkaa kuin kivi. Kivi putoaa kiveen. Nyt se törmää. Kuin-kivi oikeaan kiveen. Pompahti. Kaatuu. Liukuu. Pyörii.

On hiljaista. Tuulee. Muuta ei ilmene.


Comments are currently closed.