'Matka'-kategorian arkisto

2 / 4

11.3.2023: Reima

Vajaa kaksi kuukautta Marsiin. Voisi yhtä hyvin olla kaksi vuotta, niin toivottoman pitkältä ajalta se tuntuu. Olen entistäkin ahdistuneempi, enkä taida olla ainoa.

Desirèé ja Markov pelasivat eilen illalla jotain käsittämätöntä kananmunaviestiä – he kuljettivat kananmunaa suussaan edestakaisin ja toisen piti suullaan ottaa kananmuna toisen suusta käsillä auttamatta. Ptomasin lähettämät viikkotehtävät ovat olleet älyttömyydessään samaa tasoa alusta alkaen. Joka tapauksessa, M yritti kovasti pitää riemua yllä. D taas vaikutti lähinnä vaivautuneelta. Kun sitten tuli taas Markovin vuoro hamuta huulillaan muna Desirèén suusta, se rasahtikin rikki. Raakaa kananmunaa levisi joka paikkaan.

En voinut sille mitään, mutta nauroin kuin heikkopäinen! Natasa pillastui täysin. Hän huusi, kuinka järjetöntä on tuhlata arvokkaita ruokavaroja tilanteessa, jossa kaikki on kortilla. Hän on tietenkin täysin oikeassa. Desirèé huusi puolestaan takaisin, ettei olisi halunnut osallistua koko typerään kananmunaviestiin, ja ettei halua tehdä idiottimaisia viikkotehtäviä enää koskaan. Hän pyyhki munan suupielestään ja vetäytyi makuuhyttiinsä – vaikuttaen suoraan sanottuna aika… seesteiseltä. Ajattelin melkein mennä juttelemaan hänen kanssaan. En kuitenkaan mennyt.

Markov istuskeli hänkin loppuillan ihmeen hiljaa, eikä tehnyt mitään. Tunnelma täällä on nyt entistä odottavampi – jos ei nyt suorastaan jännittynyt, niin mietteliäs ainakin.

En haluaisi myöntää sitä itselleni, mutta minulla on koti-ikävä. Vaikka ei niin voi olla. Minun kotini odottaa Marsissa.

21.2.2023: //unauthorized login//

08.04.13 | Riku Ahlsten | Matka

Tämä jatkuva epävarmuus kuluttaa mieltä. On pakko yrittää keskittyä tehtävään ja pysyä niin tyynenä kuin mahdollista. Olen käyttänyt mielenhallintaharjoitteita jo lähes päivittäin. Niistä on suuri apu. Luotan itseeni vahvasti. Tulevaisuus on täysin kirkas.

Lähestymme määränpäätä. Mikä painovoimajärjestelmän taannoin hajottikin, se ei voinut olla vaikuttamatta aluksen lentorataan. Toivon hartaasti, että miehistö on saanut radankorjauslaskelmat ja aluksen kurssin korjattua. Tekevätkö he mitään muuta kuin ryyppäävät ja rellestävät? Se on suorastaan surkuhupaisaa. Olin vähällä paljastaa itseni, kun näin ruotsalaisnaikkosen tanssivan heidän juhliessaan jotain… mitä he nyt sitten ikinä juhlivatkaan. Tanssivan!? Täällä! Tässä pienessä painottomassa tilassa, keskellä planeettainvälistä mustaa avaruutta! Tuntuu hieman nurinkuriselta ajatella näin, mutta kun katselen tuota porukkaa, vakuutun yhä uudelleen siitä, että tein täysin oikean ratkaisun hankkiutuessani mukaan tälle matkalle. Toivon vain, että Z. ja G. ovat turvassa. En olisi täällä ilman heidän suurenmoista apuaan.

Olen säännöstellyt syömistäni ja juomistani entisestään. En osannut odottaa, että elintarvikevarannot täällä olisivat näin niukat. Miehistö on ilmeisesti huomannut saman asian ja säännöstellyt omaa syömistään myös. Hyvä niin, mutta se tietenkin kiristää tunnelmaa entisestään. Mahtavatko he arvata, mistä on kysymys? Ehdimmekö Marsiin, ennen kuin aikani astua tämän spektaakkelin näyttämölle koittaa? Toivon niin.

[>>_ _|acces.code<<#>>?..

Hemmetti! En pääse aluksen ylläpitojärjestelmään! Mieleeni juolahti eräs asia… haluaisinpa vain tietää… jos elintarvikevarannot on mitoitettu näin tarkasti neljälle matkustajalle, onko happi yhtä tarkasti laskettu..?

Tarkastan ja huollan pistoolin heti syvähengitysharjoitukseni jälkeen. On oltava valmiina. Virheisiin ei ole varaa – ei myöskään epäröintiin. Jos tilanne sitä vaatii, uhrauksia täytyy olla valmis tekemään. Suuri tavoite, suuri päämäärä, suuri tulevaisuus. Koko maailma. Sinun, J. Sinun.

8.2.2023: Nataša

02.04.13 | Seppo Säämäki | Matka

Isäni menehtyi kun olin kuusitoista. Äitiäni en muista, hän lähti ollessani vuoden ikäinen. En tiedä onko hän elossa. Isälleni äitini lähtö oli arka paikka, siitä ei koskaan puhuttu. Sen jälkeen hän keskittyi tutkimustyöhönsä, ympärivuorokautisesti. Lapsuuteni asuin laboratoriossa, minulla oli oma pieni sänky kaasukromatografimittauksiin käytetyn huoneen kulmassa.

Isäni kohtaloksi koitui tutkimuslaboratoriossa syttynyt tulipalo. Hänen assistenttinsa Jürgen Přiklgruber pelasti minut savun keskeltä mutta isääni hän ei ehtinyt auttaa. Näen yhä painajaisia tuosta yöstä.

Päätin seurata isäni jalanjälkiä ja vihkiä elämäni tieteelle. Yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla aloin viettää aikaa radikaalipiireissä ja pian tutustuin naisasiajärjestö FEMENin aktiiveihin. FEMEN oli sopiva toimintaympäristö vihaiselle nuorelle naiselle. Halveksimme mediaa joka toimi täysin ennalta-arvattavasti – jokainen protesti mistä toimittajat saivat kuvia paljaista rinnoista ylitti poikkeuksetta kansainvälisen uutiskynnyksen.

Naisten asema Ukrainassa on masentavan heikko. Verh’ovna Radan, Ukrainan parlamentin kokoonpanon epäsuhtaisuus ei ole vieläkään parantunut 2010-luvun alusta jolloin kansanedustajista naisia oli 13%. Yhtä vähän kuin Iranissa. Naisten palkkataso on keskimäärin 30% matalampi miesten palkkoihin verrattuna ja urakehitysmahdollisuudet heikkoja.

Väitöskirjani valmistuttua sain huomata sen omakohtaisesti. Tieteellinen urani oli umpikujassa. Aktivistitaustani leimasi minut.

Jürgen taas oli opiskeluaikanani noussut nopeasti tieteenalan huipulle. Hänen julkaisutahtinsa on ollut niin nopea, että epäilen vahvasti että isäni tutkimusaineisto ei tuhoutunutkaan tulipalossa niinkuin hän väittää. Todisteita minulla ei kuitenkaan ole.

Vuosikausia turhaan hakiessani virkoja ja tultuani aina ohitetuksi tajusin ettei kotimaallani ole minulle mitään annettavaa. Eikä sen puoleen koko planeetalla.

Siksi päätin hakea PTOMASin Mars-matkalle. Hakijoiden joukossa oli kuitenkin kova haastaja – Jürgen. Viime metreillä PTOMAS kuitenkin päätyi valitsemaan minut hänen sijastaan. Olen varma että keltaisen lehdistön arkistoista esiin kaivamat FEMEN-mielenosoitusten paljasrintaiset kuvat kallistivat vaa’an. Median toimintatavat eivät koskaan muutu.

22.1.2023: Reima

18.03.13 | Riku Ahlsten | Matka

Minulla on hirveä olo. En haluaisi lähteä makuupussistani minnekään, mutta minun on pakko. Joudun käymään käymäläeriössä jatkuvasti. Kouristelen kuin kaatumatautinen. Ja painottomuudessa oksentaminen… sitä on vaikea verrata mihinkään muuhun! Onneksi vatsalaukkuni on jo suurimmaksi osaksi tyhjä.

Niin, tosiaan, menetimme painovoimamme! Natasha ja Markov ovat yrittäneet selittää, mitä tapahtui, mutta en ymmärrä puoliakaan. Natashaa en oikein pysty edes kuuntelemaan, en katsomaan. Tekee liian kipeää. Ja Markov taas – no, joskus tuntuu kuin hänessä olisi monta ihmistä sisällä ja kaikki huutaisivat yhteen ääneen. Jotain kuitenkin osui alukseen, vaijeri katkesi ja täällä sitä nyt kellutaan.

Olen yrittänyt muistaa, mitä uutenavuotena tapahtui, mutta kaikki on yhä hämärää. Löikö Markov minua? Sitä on vaikea uskoa. Yhtä vaikea kuin, että Desirèé olisi lyönyt. Kasvoni olivat viikon sinipunaiset ja turvoksissa. Ei Desi sellaiseen pysty. Kuka sitten? Natasha? Eikö riitä, että kaipaan, ikävoin, rakastan ja vihaan häntä joka päivä – täytyykö minun alkaa myös pelätä? Vai löinkö itseäni? Ruhjoinko typerän naamani juovuspäissäni, koska en kaiken muun maailmankaikkeuden lisäksi tule toimeen edes itseni kanssa?

Markov otti eilen puheeksi PTOMAS:in kanssa tekemämme sopimuksen. Olemme kuulemma melkoisesti jäljessä sopimuksemme edellyttämistä viikkotehtävätallenteiden toimittamisista Maahan. No, minä en aio heidän pelleilyihinsä enää ryhtyä, se on varma! Saamme kiittää onneamme, että olemme yhä hengissä ja silti pitäisi leikkiä piilosta ja kaiken maailman roolileikkejä katsojien iloksi – ei perkele ei!

Oli miten oli, minua hieman ihmetyttää tapa, jolla Markov asiasta puhui. Missä oli kaikki se into ja riemu ja vouhotus, joka siinä hemmetin venäläiskekkulissa on tähän asti niin riipinyt ja rasittanut? Hän oli niin kovin mietteliäs, että melkein kysyin, mikä häntä vaivaa. Desi katseli häntä myös, eikä vaikuttanut kovin iloiselta hänkään. Jotain täällä säilykepurkissa on hapantunut ja pahoin pelkään, että se alkaa ennen pitkää haista.

Minä kömmin nyt takaisin makuupussiini ja jätän Natashan ja Markovin kiistelemään keskenään radankorjauslaskelmista. Olen aivan liian väsynyt ja pahoinvoiva ottaakseni osaa venäjänkieliseen tiedekeskusteluun.

Saisinpa nukuttua. Huomenna saamme taas ruokaa.

20.1.2023: S-2 -> PTOMAS/Baikonur -> S-2

16.03.13 | Jarmo Lundgren | Matka

   From: Skíðblaðnir-2
     To: PTOMAS/Baikonur
Subject: Re: Tiedotus katsojille

         Miehistö on sellaisessa paniikissa, että tuskin saan heitä kiinnostumaan siitä, ymmärtävätkö katsojat Maassa, mitä tapahtui. Puhumattakaan, että saisin organisoitua heitä tekemään yhteistä tiedotelähtetystä.

         Semminkin, kun ette ole kertoneet _mitä_ oikeastaan tapahtui. Raketin viimeisen vaiheen ja asuinmodulin välinen vaijeri katkesi, sen ymmärsimme. Sen mukana katosi pyörimisliikkeen synnyttämä keskipakovoima, minkä mukana painovoima.

         Mutta miksi? Mikrometeoroidin osuma? Rakennevika?

         Markov


   From: PTOMAS/Baikonur
     To: Skíðblaðnir-2
Subject: Re: Tiedotus katsojille

         Katsojaluvut uudessa ennätyksessä. Tilanneselostus välttämätön. Liikkeellä huhuja, että olisitte kuolleet. Emme ole saaneet teiltä kuvamateriaalilähetyksiä viikkoon.

         Syy vaijerin katkeamiseen ei vielä selvillä. Tutkimme.

         PTOMAS


   From: Skíðblaðnir-2
     To: PTOMAS/Baikonur
Subject: Re: Tiedotus katsojille

         Onko meillä toivoa? N sanoi, että vähintäänkin tämä viivästyttää saapumistamme Marsiin. Ruokavarojen kannalta jo se olisi vakavaa. Entä riittääkö ajoaine laskeutumiseen korjausten jälkeen? N haluaa tehdä kurssinkorjauslaskennat itse. Minusta se voisi olla hyvä idea.

         Markov


   From: PTOMAS/Baikonur
     To: Skíðblaðnir-2
Subject: Re: Tiedotus katsojille

         Pitäkää se lähetys. Katsotaan kurssinkorjausta sitten.

         Katsojien pitää nähdä, että olette hengissä.

         Huomautan sopimuksenne velvoitteista.

         Steffen Rømme
         Toimitusjohtaja
         Plass Torsk og Media AS


   From: Skíðblaðnir-2
     To: PTOMAS/Baikonur
Subject: Re: Tiedotus katsojille

         Sanonko minne voitte tunkea sopimuksen?

         Markov

15.1.2023: Nataša

15.03.13 | Seppo Säämäki | Matka

Edellispäiväinen valmiiksi väkinäinen juhlatunnelma katkesi keinopainovoimaa ylläpitävän vaijerin mukana kuin seinään. Todennäköinen syy vaijerin katkeamisen on tavanomaista suuremman mikrometeoroidin törmäys. Siinä mielessä olemme onnekkaita että meteoroidi törmäsi vaijeriin eikä alukseen. Pahimmillaan törmäys olisi ollut fataali, ja pienemmilläkin vaurioilla olisi tullut kiire pukea painepuvut ennen ilman karkaamista. Varsinkaan kun kaatokänninen Reima ei olisi juhlakunnossaan siihen mitenkään pystynyt itse.

Mutta tilanne ei todellakaan ole ongelmaton. Vaijerin katkeamisen takia takaisin oikealle radalle pääsyyn on kulutettava ylimääräistä ajoainetta. Jos korjausliike olisi voitu tehdä heti olisimme selvinneet vähällä, mutta aluksen propulsiojärjestelmää ei ole suunniteltu kesken matkan tehtäviin käynnistyksiin ja joudumme yhä odottamaan poikkeustoimintaohjeita ja ohjausjärjestelmäpäivitystä Baikonurin lennonjohdolta.

Todennäköisesti PTOMAS valitsee jo pelkästään dramaturgisista syistä ajoainepihin ratakorjausvaihtoehdon, joka taas tarkoittaa että laskettu matka-aika ylittyy reilusti. Ruoan ja hapen riittävyys asettaa tällöin raja-arvot. Minua on vaivannut outo tunne että ruokavarat ovat huvenneet suunniteltua nopeammin. Monta kertaa mieleni on tehnyt ehdottaa Markoville niiden laskemista, mutta minuun suhtaudutaan jo nyt epäluuloisesti aiemmin tapahtuneen jälkeen joten olen nähnyt viisaammaksi vaieta vainoharhoistani.

Myöskin oli virhe lähettää seuraavana päivänä krapulastaan hikoileva ja vapiseva Reima tarkistamaan ilmanvaihtolaitteen tukkeuma. Puolimatkan juhlissa painovoiman hävittyä boolimaljan sisältö lähti leijumaan eikä elossapitojärjestelmien tarkistamiskiireessä kukaan ehtinyt suoda kahta ajatusta mihin juoma kulkeutuisi. Tietenkin ilmanvaihtojärjestelmän tuottama virtaus kuljettaa irtaimet pisarat suodatinyksikköön, mistä Reima sitten löysi kuin taivaan lahjana helmeilevän, nestemäisen pallon.

Nyt se ressukka on taas kännissä kuin käki.

13.1.2023: Reima

12.03.13 | Riku Ahlsten | Matka

PERKELE! Viina lähti lentoon ja leijui pois!

13.1.2023: Desirèé

11.03.13 | Mikko Kuusto | Matka

Piti heti tulla tällai kehuun, kun nää bileet on ehkä kivin juttu tähän mennessä näist järjestetyistä ohjelmista. Ehkä siks ku tässä ei oo mitään kilpailuu sinänsä mukana – mä kun en oikeestaan oo ihan mahottoman kilpailuhenkinen! Me vaan täällä vähän herkutellaan ja juodaan drinksui ja kaikil on kivaa. Tai ainaski melkein kaikil on, Tasha on kyl paikalla mut en sit tiiää onks se kauheen ilonen kuiteskaan. Reima tietty viihtyy, ku tarjolla on runsaasti viinaa ja Markov on, no, Markov. Mut nyt taas hetkeks takas bilettään!

Ei noist kyl tanssi kukaan muu ku Markov ja seki vähän hajamielisesti. Mut mä oon sit voinu keskittyy kauniiseen soolotanssiin. Enkä oo kyl ihan varma et viihtyyks finski, vai onks sillä vaan katkera hymy kun se siirtyy kurjuudesta sumusempaan kurjuuteen.

Mut kaikki sentään hymyilee, jopa Tasha! Halveksuvasti tietenkin, ei se kai muuta enää osaa, jos on koskaan oikeesti osannutkaan. Onneks valkkasin henkilökohtasiin tavaroihini tarpeeks hyvää musaa mukaan ni ei tarvii millään pölöbiiseillä bailata.

Vois kyl luulla, et tääl on kovemmatkii bileet menossa, tää koko hökötys tärähtelee hiukan aina välillä.

Oho, finski hamuaa makuupussiaan, siit on tehtävä heti loppu!

O O O

Onkoha tuotantoyhtiö järkänny ilotulituksen näitten juhlien kunniaks? Just ainakin kuuluu mahoton paukahdus ja kaikki heilahti oikeen kunnolla.

Eiku nyt tapahtuu jotain tosi outoo, olo keveni kummasti. Enk mä ylty ennä näpäimitöö kunn

4.1.2023: Markov

04.03.13 | Jarmo Lundgren | Matka

Voi Reima, mikä sinun oikein on? Puhuisit meille. Edes sieltä makuupussin sisältä.

Reimaa tuskin näkee. Pysyttelee makuusopessaan ja liikuskelee aluksessa vain muiden nukkuessa. Itse asiassa taisin nähdä hänet viimeksi katsellessani viime jakson raakamateriaalia. Itki vessassa kamera kolmosen taltioinnissa.

Kummallisia mustelmia R:llä on myös. Tiukkasin, onko N tapellut hänen kanssaan. Vannoi, ettei ole. Hänkin näyttää sentään aistivan tilanteen vakavuuden. Kulkee taas asiallisesti pukeutuneena. Yritti jopa vokotella Reimaa juttusille. Heilutteli puolivälin pirskeisiin varaamaansa vodkapulloa R:n makuupussin suuaukon lähellä. Ennen kuin ehdimme reagoida, sieltä syöksähti ulos käsi ja tempaisi pullon pussin uumeniin. Sen enempää emme Reimaa saaneetkaan näkyviin. Mumisi kuitenkin jotain makuupussin uumenista. Suomea se oli, voimakas r-äänne ja e-voittoinen vokaalipuoli. Kuulosti kyllä pohjimmiltaan ystävälliseltä.

Miten ihmeessä ne oikein päätyivät valitsemaan R:n tälle matkalle, olen ihmetellyt. Kysyin Maastakin. Vastasivat vain että huikea potentiaali, sitten höpisivät katsojaluvuista ja kyselivät, voisiko sen säteilyhälytystehtävän hoitaa nyt. Arvelin, että taitaa olla vähän huono hetki. Ellemme sitten raahaa Reimaa säteilysuojaan makuupusseineen päivineen, mikä ei välttämättä olisi omiaan piristämään häntä. Luojan kiitos vielä ei ole tullut todellista hälytystä.

Ei ole minunkaan elämäni aina onnessa piehtarointia ollut, mutta suomalaisia käy oikein sääliksi. Synkkien metsiensä keskellä jurottavat ja tekstailevat vain toisilleen kännyköillä. Jos humalaltaan pystyvät. Tuommoista siitä sitten tulee.

Jotain tässä täytyy tehdä, mutta mitä?

2.1.2023: Kolumni Veikkaaja-sivustolla

02.03.13 | Jarmo Lundgren | Matka

Mars24-veikkaus käy kuumana tosi-tv-sarjan viimeisimpien käänteiden jälkeen. Mistä ovat peräisin ruhjeet Reima Lahtisen takaraivossa, entä mustelmat kasvoissa? Onko tunnelma aluksessa kiristynyt jo väkivaltaiseksi asti?

He, jotka veikkasivat PTOMASin Mars24-lotossa Reiman nolaavan itsensä ensimmäisenä, joutuivat pari jaksoa sitten nielemään pettymyksensä, kun ensimmäiseksi itseään nöyryyttikin Markov wc-tempauksellaan. Nytkin saattaa käydä, että potti menee tasaisempien hahmojen isompiin kertoimiin riskeeranneille – mikäli kuvamateriaalia tapahtumasta meille koskaan näytetään. Mukiloiko joku Reiman, vai onko hän vain kaatunut?

Varman päälle pelaajia suosittelemme sijoittamaan panoksensa jommalle kummalle naiselle. Mitä todennäköisimmin Nataša Tšervovalla on pinna katkennut itsesäälissä rypevän suomalaisen kanssa.

Sillä välin PTOMASin toisessa vedonlyöntikohteessa, Afganistanin konesodassa, rintamalinjat ovat pysyneet melko tasaisina. Fundamentalistikyborgit tekivät alkuviikosta jokusen itsetuhoiskun autokopteriparveen saamatta isompaa muutosta aikaiseksi voimatasapainoon. Kabulin hallinnan vaihtumisen todennäköisyys on melko alhainen. Öljyputki on edelleen autokopterien hallussa, mutta sen kaakkoispäässä on havaittu kasvavaa taistelualttiutta molemmin puolin viime aikoina.

Yksittäisistä taistelijoista kopteri KB-776 – eli Aavikon Vapahtaja, kuten se vedonlyöntipiireissä tunnetaan – on ylittämässä villeimmätkin veikkaukset eliniästään: Nyt laite liihottaa jo kuudetta viikkoa Helmandin hiekkaerämailla. KB-776 kuuluu vieläpä toissakvartaalin konesukupolveen, joka ei ole osoittautunut keskimäärin kovin pitkäikäiseksi. Jos joku tosiaan älysi veikata vekottimelle näin pitkää taisteluikää kuusi viikkoa sitten, hän tulee kuittaamaan melko mukavan potin.