Isäni menehtyi kun olin kuusitoista. Äitiäni en muista, hän lähti ollessani vuoden ikäinen. En tiedä onko hän elossa. Isälleni äitini lähtö oli arka paikka, siitä ei koskaan puhuttu. Sen jälkeen hän keskittyi tutkimustyöhönsä, ympärivuorokautisesti. Lapsuuteni asuin laboratoriossa, minulla oli oma pieni sänky kaasukromatografimittauksiin käytetyn huoneen kulmassa.
Isäni kohtaloksi koitui tutkimuslaboratoriossa syttynyt tulipalo. Hänen assistenttinsa Jürgen Přiklgruber pelasti minut savun keskeltä mutta isääni hän ei ehtinyt auttaa. Näen yhä painajaisia tuosta yöstä.
Päätin seurata isäni jalanjälkiä ja vihkiä elämäni tieteelle. Yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla aloin viettää aikaa radikaalipiireissä ja pian tutustuin naisasiajärjestö FEMENin aktiiveihin. FEMEN oli sopiva toimintaympäristö vihaiselle nuorelle naiselle. Halveksimme mediaa joka toimi täysin ennalta-arvattavasti – jokainen protesti mistä toimittajat saivat kuvia paljaista rinnoista ylitti poikkeuksetta kansainvälisen uutiskynnyksen.
Naisten asema Ukrainassa on masentavan heikko. Verh’ovna Radan, Ukrainan parlamentin kokoonpanon epäsuhtaisuus ei ole vieläkään parantunut 2010-luvun alusta jolloin kansanedustajista naisia oli 13%. Yhtä vähän kuin Iranissa. Naisten palkkataso on keskimäärin 30% matalampi miesten palkkoihin verrattuna ja urakehitysmahdollisuudet heikkoja.
Väitöskirjani valmistuttua sain huomata sen omakohtaisesti. Tieteellinen urani oli umpikujassa. Aktivistitaustani leimasi minut.
Jürgen taas oli opiskeluaikanani noussut nopeasti tieteenalan huipulle. Hänen julkaisutahtinsa on ollut niin nopea, että epäilen vahvasti että isäni tutkimusaineisto ei tuhoutunutkaan tulipalossa niinkuin hän väittää. Todisteita minulla ei kuitenkaan ole.
Vuosikausia turhaan hakiessani virkoja ja tultuani aina ohitetuksi tajusin ettei kotimaallani ole minulle mitään annettavaa. Eikä sen puoleen koko planeetalla.
Siksi päätin hakea PTOMASin Mars-matkalle. Hakijoiden joukossa oli kuitenkin kova haastaja – Jürgen. Viime metreillä PTOMAS kuitenkin päätyi valitsemaan minut hänen sijastaan. Olen varma että keltaisen lehdistön arkistoista esiin kaivamat FEMEN-mielenosoitusten paljasrintaiset kuvat kallistivat vaa’an. Median toimintatavat eivät koskaan muutu.
