Välillä sitä epäilisi oma järkeään, jollei onneksi tietäisi useimpien muiden täällä olevan todistettavasti selkeämmin sekaisin. Tällä viittaan tietenkin Theian ja Desirèén hämmentävään keskusteluun heidän saavuttuaan vesiesiintymälle. Desin sekavuudessa nyt ei ole sinänsä mitään uutta, eivätkä hänen höpinänsä homeopaattisine kosmologioineen, demoneineen ja demonoidioineen mitenkään yllättäneet nytkään.
Menossa oli selvästikin jonkinlainen Theiaan kohdistuva vakuuttelutyö tai käännytys. Yllättävää tilanteessa olivat Theian vastaukset. En ole mikään erityinen Theian tuntija, mutta uskaltaisin silti väittää ettei suurin osa puheesta kuulostanut häneltä. Desi tuntui jakavan vastaavan mielipiteen.
– Sun suu on kyl niinku sun eikä Eesaun suu mut sun puheet on välillä samoil tavoil viisauksellisia ku Thorstain kanavoima viisaus! Nyt kun me on löydetty elämän vesi ja taivaan viisaus ei mikään syökse meitä enää lavealta polultamme kaituuteen!
– Koska kyseessä on ihmispopulaatio, kaikki vesi on elämän vettä. Veteen ja hiileen Maapallon – ja nyt myös Marsin – elämä perustuu…
Kuivakkaan tiedekuittauksen jälkeen Theia vaihtoi yhtäkkiä tyyliä, käytännössä kesken lauseen.
– Ehkä se viittaa elämän vedellä viskiin. Mulle maistuis huikka, mutta kaikkien ei ehkä kannattaisi sekoittaa päätään enää lisää.
Desi oli kuitenkin selkeästi kiinnostunut nyt vain tuosta keskeytetystä kommentista ja sivuutti viskiletkautuksen täysin.
– Niin no tietty koska hiili tulee niinku tulesta ja tuli on yks alkuaine joista koko maailma on tehty, SALE! Meiän kaikkien pitäis vaan alistua meidän herran tahtoomme, sen jonka käsissä meidän elämä on!
– Tällä hetkellä elämämme on avaruuspukujen, muulloin habitaattien keskuskontrolleritietokoneiden käsissä. Deus ex machinan sijaan vain se machina.
– Mä en ajattele mun eksiä, mä ajattelen vaan mun nykysiä ja tulevia. Mä oon Kristuksen morsian, kuten kaikkien tulis olla jossain kohtaa niiden elämää että ne oppis oleen. Mä oon muuttunu Maan hylkiöstä Marsin äidiks eikä mulla oo aikaa katella mun menneisyyksiin
– Melko tiukka rooli noin teologisessa mielessä, olla samaan aikaan sekä nunna että äiti. Varsinkaan kun varsinaisesta neitseellisestä sikiämisestä ei ole ollut kyse. Ihmeenä samaa luokkaa, kuin siivet kasvattava turska.
Vuoropuhelu polveili eteenpäin yhtä hämmentävänä. Theia keskeytti aina vain useammin ja useammin Theian. Jotakin erikoista oli nyt meneillään ja aloin epäillä olevani ainoa, joka huomasi sen. Kaikessa vieraudessaan Theia kuulosti oudolla tavalla tutulta.
