Jotain positiivistakin, ehkä. Mikäli seuraamaani radioviestintään on uskomista, robottisota Maassa alkaa lopultakin laantua. Ilmeisesti ihmispuolen käyttämä taktiikka on toiminut, lukemattomien taktisten ydinaseiden synnyttämät EMP-pulssit ovat lamauttaneet vastapuolen joukkoja tarpeeksi ja johtanut robojoukkojen perääntymiseen. Kokonaiskuvaa tilanteesta on kuitenkin vaikea muodostaa, sillä kovinkaan paljoa varsinaisia oikeita tiedotusvälineitä ei tuntuisi enää olevan aktiivisena – jäljelläolevienkin laitteistosta lienee suurin osa käyttökelvotonta, kiitos niiden samojen elektromagneettisten pulssien. Satunnaisista viestinnän sirpaleista pystyy muodostamaan jonkilaisen näkemyksen, totuudeksi sitä ei välttämättä tohdi aina nimittää. Sikäli kun tämä nyt sotaa edeltävästä tiedonvälityksen tilasta paljoakaan siis eroaisi oikeastaan, todellista tositeeveetä sattuman editoimana.
Positiivisuuskin on tietysti kovin suhteellista. Maan kannalta sodan loppuminen on hyvä asia, Marsille se saattaa tarkoittaa pakolaisrobotteja, sotaonnen käänne kun on ymmärtääkseni ajanut koneita jättämään planeetan. Mikä on robottien päämäärä, siitä ei ole varmuutta, sen paremmin kuin niiden muistakaan aikeista tai vihamielisyyden asteesta. Esimerkiksi uusien tulokkaidemme mukana saapunut robotööri vaikuttaa erittäin rauhantahtoiselta ja suorastaan lähes sympaattiselta.
Robotit pääsivät kuitenkin ilmeisen helposti karkuun, ihmisillä ei tätä vaihtoehtoa käytännössä enää ole. Heille rauha on on toistaiseksi ilmeisesti vain parannus, ei pelastus. Kiitos voitokkaan taktiikan, planeetan kelpoisuus ihmisasumiseen on pienentynyt merkittävästi ja pitkään rajuna jatkunut konflikti on syönyt sekä resursseja että tuhonnut infrastruktuuria. Olisi tuskin ihme, jos seuraavaksi syttyisi uusi sota vähistä elämän edellytyksistä kilpailevien selviytyjien kesken.
Maan ihmisten ongelmien pohtimiseen ei meillä kuitenkaan liikene kovinkaan paljoa aikaa. Nyt kun ihmisiä on tännekin ilmestynyt lisää kuluttamaan kallisarvoisia resurssejamme, ennen kaikkea vettä. Miltei kaikkea muuta on riittävästi – tai on, jos meillä on vettä sen muun tuottamiseen. Marsin omat vesivarannot ovat niin niukat, että nykyisellään pystymme saamaan juuri ja juuri riittävästi vettä juomiseen, hygieniaan, kasteluun ja muuhun sellaiseen. Sekin vaatii, että että nesteitä kierrätetään jokaisessa mahdollisessa välissä niin paljon, kuin vain mahdollista. Noiden kahden tositeeveilijän saapuminen saattoikin systeemimme jo yli äärirajojensa. (Sekin vielä, ennen ihmiskunta lopettaa itsensä, kuin älyttömän viihteellisen ”realisminsa”.) Tyypillistä Maan toimintaa, älyttömiä vaatimuksia kyllä viestittiin, mutta ei vaivauduttu etukäteen kertomaan että väestömääräämme ollaan kasvattamassa kymmenillä prosenteilla.
Kunhan saamme tilanteemme taas stabiloitua, on meidän epäilemättä lähdettävä vedenetsintään. Muuten siirtokuntamme tulevaisuudensuunnitelmat saattavat – jos sallitte ilmaisun – kuivua kasaan.
