27.11.2022: Nataša

Tuli on irti! Mitä tapahtui sähkölle, valot eivät toimi! Mikseivät halonisprinklerit reagoi?

Palohälyttimien ujellus viiltää korvia. Hengitykselle elintärkeä happi yhtyy roihuavalla raivolla kaikkeen palavaan materiaaliin ympärillä muuttuen kuumuudeksi ja tappaviksi kaasumaisiksi yhdisteiksi.

Taistelen turhaan metalliovea auki. Paniikki saa vallan. Mitään en ole koskaan pelännyt niin kuin tulta. Jokainen soluni käy uudestaan läpi sitä tulipaloa joka jätti elämästäni jäljelle vain savuavat rauniot. Tulipaloa joka koitui isäni ja hänen elämäntyönsä kohtaloksi.

Ovi ei aukea, kaadun maahan. Musta, myrkyllinen savu ryömii muodottomana pimeyden hirviönä ylitseni. En voi liikkua. Saalistajan katseen lamauttaman kaniinin tavoin vain odotan savun tummien
lonkeroiden tunkeutuvan keuhkoihini, vetävän ne kasaan ja liekkien keltaisten hampaiden repivän lihani hiiltyneiksi riekaleiksi.

painajainen

Viimeisenä välähdyksenä tajuan etten ole yksin. Liekkien leimahtaessa näen edessäni kasvot. Tunnen nuo kasvot… se on… se on Hän…

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Paitsi jos heräät vasta silloin kun olet jo kiljunut keuhkosi tyhjäksi ja vasta silloin muistat olevasi maailman laajalevikkisimmän tositv-sarjan tähti. Siinä tapauksessa huutosi kuulee koko maailma.

Chort znaje, loppuvatko nämä painajaisunet koskaan?


Comments are currently closed.