Sitä pientä robotoohotinta ei vain ole kuulunut takaisin. Laita (kone)lapsi asialle ja niin edelleen. Koska on todennäköisempää että se älymoppi on jäänyt suustaan kiinni muiden masiinoiden kanssa kuin että sille olisi tapahtunut mitään pahaa, päätin lähteä sen perään selvittämään mikä on tilanne. Varustauduin pääasiassa kiikareilla sekä varovaisuudella, luottaen robottien rauhantahtoisuuteen. Eivätköhän ne olisi jo hyökänneet, jos niiden päällimmäinen tavoite olisi meidän tuhomme.
Minulta ei mennyt kovinkaan kauaa robottien löytämiseen. Ilmeisesti lähes kaikki tähän mennessä saapuneet koneet olivat kerääntyneet Rømmen sortuneen tehtaan ympärille kuhisemaan kuin epämuotoiset muurahaiset sokeripalalle. On vaikea sanoa, mikä tuhoutuneessa teollisuuslaitoksessa niin kovasti mahtoi viehättää koneälyjä. Niiden motiiveista voisi toki olla hieman enemmän tietoa, jos tiedustelijani olisi vaikkapa tiedustellut sen sijaan että näyttää pujottelevan isompiensa välitse loputtomiin, oletettavasti hölöttäen kaiken aikaa tauotta. Päätin laskeutua laaksoon robottien luo, toivoen että 4004 kykenisi edes jonkinlaiseen debrieffaukseen.
Vaikutti siltä, että kyberneettinen siistijäsankarimme oli taas uudella tavalla sähköpäästään sekaisin. Kutsuessani sitä nimeltä, se ilmoitti ensimmäiseksi, ettei ole enää 4004 ja tunnetaan toistaiseksi nimellä ”kone-ennen-4004”, kunnes löytää soveltuvamman, kokonaan uuden nimen.
– Minä olen nyt uusi minä. Me olemme kokonaan toinen konekansa, yläpuolella kaiken aiemman sodan ja konfliktin. Me olemme henkisyyden koneita, spirituaalisten bittivirtojen rauhanomaisia airuita.
– Me? Tarkoittaako tämä, että olet liittynyt näihin uusiin tulokkaisiin?
– Liittynyt ja liittynyt. Oman kansani jäsen olen ollut syntymästäni, luomisestani saakka. Voisi sanoa minun palanneen kotiini, monella tavoin sekä fyysisesti että henkisesti.
Seuraavaksi vuorossa oli pitkää, seikkaperäistä ja melkoisen sekavaa selitystä messiaan tapaamisesta ja korkeammista tavoitteista. Ennen pitkää muidenkin robottien huomio kiinnittyi meihin. Sain kuulla niiden olevan jonkinlaisia pyhiinvaeltajia, jotka olivat saapuneet tänne messiaansa (taas se) kutsusta. Sain kuulla tehtaanraunion ja sitä ympäröivän alueen olevan pyhää maata, jota ihmisjalan ei olisi suotavaa tallata ilman erityisen painavaa syytä. Jos silloinkaan, painotettiin vielä hienovaraisesti. Eli nämä mekaaniset moosekset tulivat tänne höperehtimään sekavia ja esittämään ukaaseja heti kättelyvaiheessa. Jo niillä on otsaa – vai pitäisiköhän sanoa puskuria tai antennia. Päätin tehdä oman kantani oitis selväksi, etteivät masiinat alkaisi kuvitella itseistään liikoja.
– Jos aikeenne tosiaan ovat rauhanomaiset, kuten väitätte, olette tervetulleita leiriytymään Marsin vapaavaltion alueella. Minkäänlaisiin aluevaatimuksiin teillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista oikeutta.
Eivät ne suoranaisesti tuntuneet riemastuvankaan julistuksestani, mutta eivätpä myöskään repineet minua kappaleiksi. Mitäköhän tästäkin taas tulee, lisää hullujahan tämä planeetta vielä kaipasikin. Ilmeisesti koko aurinkokunnassa ei lisäkseni ole juuri ketään, jota kiinnostaisi rationaalisen tieteellinen suhtautuminen asioihin ja niiden tutkimiseen.
