20.10.2023: Kwanzie

– Lopettakaa! mä huusin ja revin Theian irti Urbainista. Touhu näytti todella pelottavalta, luulin et Theia oli quenchaamassa. Siltä pursui vaahtoa suusta jo samaan tahtiin kuin israelilaisella virtuaaliavaruusharjoituksessa. Mimmi nytkähteli kouristuksissa, kun pitelin sitä itseäni vasten. Sitten se oksensi.

– Mi-tä hel-vet-ti-ä? Urbain änkkäsi, ilmeisesti tajuamatta vieläkään, mitä oli tapahtunut. Sen ojennetut kädet tärisi holtittomasti. Hitaasti se käänsi kiiluvat silmänsä muhun.

– Se olit sinä, Urbain mutisi.

– Theia näytti siltä ku- – aloitin.

– Neekeri.

Na wa o, ekaa kertaa eläissäni se sana sai mut todella hätkähtämään. Urbain tuijotti mua täysin colona ja lähti vapisten hoippumaan kohti.

– Mä luulin et se- – yritin taas ja vaistomaisesti kävelin taaksepäin.

– Neekeri.

– Et kai sä nyt olis halunnut et- –

– NEEEEEEKERI! Urbain huusi ja hyppäsi kohti. Se tarttu muhun ja viskasi kuin minkäkin perunasäkin metrien päähän. Törmäsin varastorakennuksen seinään ja putosin maahan. Samassa Urbain oli jo mun päällä. Se iski kyborginyrkillään ja viimein mun slummipoikarefleksit alkoi toimia: onnistuin väistämään täpärästi. Nyrkki rämähti läpi peltiseinän. Livahdin sen haarojen välistä sillä aikaa kun se reuhtoi seinään juuttunutta kättään. Juoksin ku werey ja repäisin Theian mukaan myös.

– Nyt helvettiin täältä! huusin.

– H- heli… Theia änkytti yrittäessään pinkoa mukana.

– Jep! Sinne.

Me kavuttiin voimalan hallintorakennuksen paloportaita kohti helikoptereita. Katolla vilkuilin pihalle, mutten nähnyt Urbainia. Missä vitussa…

– Neekeri, kuului mun takaa ja siinä se oli. Sen silmissä paloi. Sitten Urbain löi. Yritin vastata iskuihin, mutta mun huitominen sai sen vain nauramaan kammottavaa, rahisevaa hohotusta. Se tarttui mua päästä ja jaloista ja viskasi kohti reunaa. Mätkähdin katon laidalle, kierin yli ja putosin.

Mutta sitten olinkin Urbainin kourassa roikkumassa.

– Eipäs poistuta, en ollut vielä lopettanut, se kihersi ja nosti mut silmiensä tasalle. – Neekerit menevät vasta, kun käsketään.

KLANG! kuului metallinen mäjähdys ja putosin Urbainin otteesta. Onneksi se oli nostanut mut eteensä, sillä jäin katon puolelle.

Urbainin takana seisoi Theia käsissään teräksinen työkalupakki. Urbain huojui mun ja Theian välissä ja sihisi: – Sinäkin… Neekerin tajuan, mutta sinä?

Nyt tai ei koskaan, kävi mielessä ja loikkasin kohti Urbainin lantiota. Urbain ei kaatunut törmäyksestä, mutta ei myöskään saanut itseään ajoissa tasapainoon, kun Theia jo iski sitä uudestaan työkalupakilla päähän. Urbain ravasi luonnotonta vauhtia takaperin – olisko sen tasapaino-ohjelmisto vaurioitunut vai yrittikö parviäly ottaa tilanteen hallintaan? – katon laidan yli.

Me kuultiin vain mielipuolinen tuskanhuuto ja nähtiin sinertävä välähdys. Sitten katon reunan takaa alkoi nousta mustaa savua. Käveltiin varovaisesti reunalle ja katsottiin alas. Urbain oli pudonnut reaktorihallista tulevan voimalinjan muuntajan päälle ja tärisi sähkömyrskyssä. Liha paloi hitaasti karrelle, Urbain huusi ja huusi.

Sitten sähkökaari sylkäisi äijän melkein toiselle puolelle pihaa. Katsottiin maassa lojuvaa savuavaa palaneen lihan ja metallin läjää epäuskoisina.

– Onko se… Theia kuiskasi.

– Ei tommosesta voi… mutisin takaisin.

Mutta silloin Urbain nousi pystyyn. Sen koneosat ei näyttäneet vahingoittuneen ollenkaan, mutta ihmisestä oli jäljellä vain mustunutta lihaa. Ei sillä ollut edes luista kalloa, päälaki hohti ilta-auringossa.

– Kiitos, Urbain sanoi. Sen naamalla oli pirullinen virne. Toisaalta ihmiskasvoista oli niin vähän lihanriekaleita jäljellä, että kallo näytti virnuilevan koko ajan muutenkin.

Urbain lähti hitaasti hoippumaan meitä kohti. Mä ja Theia katsottiin toisiamme. Naisen silmissä hohti kauhu. Taatusti mullakin. Juostiin lähimpään helikopteriin.

– Chai! En mä ainakaan osaa tällaista lentää, tajusin istuessani tuoliin.

– Ei huolta, pikku apurini tietää kyllä nämä jutut, Theia vastasi ja tarttui itsevarmasti vipuihin. Pian kopteri nousi taivaalle.

Mä katsoin taakse, kun noustiin vuorenharjanteen yli. Läntisessä horisontissa hehkui yhä punaisemmin. Taivaalta myös näytti putoilevan tulivanoja.

Sitten huomasin helikopterin, joka nousi ydinvoimalan hallintorakennuksen katolta.


Comments are currently closed.