Desirèé ei tahdo saada itseään ylös sängystä. Hän ei ole tainnut käydä ulkona kertaakaan synnytyksen jälkeen. Valittaa vain väsymystään ja voimattomuuttaan ja puhuu omituisia. Kohta minulta loppuvat voimat. Kaksi huollettavaa ja lapsi – niissä riittää tekemistä.
En aina ymmärrä aivan kaikkea, mitä Desirèé yrittää sanoa. Hänellä on hyvin läheinen suhde lapseemme, mutta hän puhuu siitä toisinaan kuin jostain kansallisaarteesta. No, onhan hän toki melkoinen kultakimpale keltaisine nappisilmineen – mutta kaikki se pyhyys, suuret henget, maailmankaikkeuden läsnäolo, tulevaisuus ja menneisyys… en oikein tiedä.
Olen kehitellyt erilaisia jatkojalosteita marssammalesta. Uutan kasvuston juurtumahapsista väkevää liuosta, jota sekoitan Desirèén ruokaan. Vauvanruokasose on jo erinomaisen valmis tuote. Sen voima näkyy suoraan pienokaisessamme.
Sammalen energiakenttä on uskoakseni erittäin voimakas. Olenkin istuttanut sammalta pieniin taimikennoihin, joita olen nostellut viherkasvukaappiin muiden istutusten lomaan. Kun marssammalen voimavirrat limittyvät muiden kasvien aurojen kanssa, niiden energiatasot noussevat myös.
Nataša on käynyt seuraamassa lapsemme kehitystä. Hänen perinpohjaiset lapsenmittauskontrollinsa ovat osoittaneet, että kasvu on edelleen nopeaa ja aineenvaihdunta – Natašan omin sanoin – ilmiömäistä.
Yksi mielenkiintoisimmista esiin tulleista asioista on lapsen poikkeuksellisen korkea säteilynkesto. Liittyen tekemiinsä planeetan pintasäteilymittauksiin Nataša suoritti sarjan pienenergisiä pistesäteilykokeita, joissa olin verrokkina. Sain näkyviä oireita kaikissa kuudessa kontrollipisteessä. Lapsessa, sen sijaan, ei näkynyt jälkeäkään.
Kwanzien tila on vakiintunut. Kun haimme hänet habitaattiimme, näytti siltä, ettei hän elä seuraavaan aamuun. Miehen jalat eivät toimi, mutta yläraajoissa on jo jonkin verran tuntoaistimuksia. Peruselintoiminnot ovat kohtalaisen hyvät.
