18.8.220: Reima

“Sauna on lämmin.”

Tuntuu uskomattomalta kuulla Desirèén sanovan se ääneen. Nauran ilosta ja hämmennyksestä. Sauna, täällä! Minun saunani – ei, meidän saunamme. “Eiköhän sitten mennä.”

Astumme sisään löylyhuoneeseen, sillä se se tosiaan on, vaikka lämpöä tuottaa S-1 -moduulin ylläpitojärjestelmän muunnettu varalämmitin tulen sijaan, ja vaikka lauteet ovat tummanharmaata polymeerilevyä eivätkä harmaantuvaa puuta. Tila on kuitenkin lämmin, hämärä, hiljainen – sauna, joka tekee kodista kodin.

 

Desi järkyttyi ensin, kun ilman muuta oletin, että menemme saunaan alasti. Hän kyllä tiesi, tietenkin, että niin on tapana, oli itsekin saunonut mieluiten ilman nihkeää uimapukua tai hien itseensä imevää pyyhettä ympärillään. Tämä uusi todellisuus ja kaikki kokemamme sai hänet kuitenkin epäilemään motiivejani: “Susta viimeks oisin aatellu et oot joku pervo, tirkistelevä pervo!” Hän rauhoittui kuitenkin nopeasti, malttoi kuunnella näkemystäni. (Tämä yllätti minut – en ole tottunut siihen, että toinen ihminen kokee läsnäoloni rauhoittavaksi.)

“Emme mene sinne katsomaan toisiamme, menemme sinne katsomaan itseämme, yhtä aikaa ulkoa ja sisältä.” Vaikken ole aina kokenut saunaa niin tärkeäksi kuin nyt, tiesin olevani oikeassa. Sauna on maailmallinen ja pyhä yhtäaikaisesti, hikinen ja rauhallinen sisäinen tila ulkomaailman hikistä ja kiireistä tasapainottamaan. Desi nyökkäsi sanoilleni, mutta en ollut varma, oliko hän täysin vakuuttunut.

Emme mene sinne katsomaan toisiamme, menemme sinne katsomaan itseämme, yhtä aikaa ulkoa ja sisältä. Kuva: Seppo Säämäki

Nyt, istuttuamme hetken hiljaisuudessa, kaiken kokemamme kulussa voipuneet ruumiimme lämmöstä pehmeten, tiedän että hän ymmärtää. En enää ajattele lapsuuteni saunaa, en isän henkeä, joka on vainonnut minua. Minulla on uusi sauna, jonka jaan uusien läheisteni kanssa.

Nakkaan kiukaalle hiilijäätä, se höyrystyy hetkessä terävästi sähähtäen, melkein karjahtaen. “Jättiläiset heräävät hitaasti,” huomaan jälleen ajattelevani, vaikken tiedä miksi. On kuin planeetta järähtäisi, kuin syvältä marsinkamaran uumenista kantautuisi ääntä ja liikettä, vaikka sisällä saunassamme onkin tyyntä.

 

“Hyvät löylyt,” totean tyytyväisenä ja katson Desirèétä silmiin.

 


Comments are currently closed.