Naaraspuolinen vaikuttaa kiihtyneeltä. Se toistaa kimeää ääntä ja samanaikaisesti liikkuu radalla, joka on törmäyskurssilla urospuolisen kanssa. Uros odottaa. Kun naaras on tapahtumahorisontissa, uros lyö sen tarttumaraajaa omallaan. Objekti c erkanee naaraan painovoimakentästä ja lennähtää kauemmas.
– Suunnitelma oli ensin, uros tiedottaa yleisillä radiotaajuuksilla. Tallennan viestin tapani mukaan, vaikka sen informaatiotiheys on matala. Tallennan aina kaiken. – Suunnitelma oli jo ennen kuin isäsi sotkeutui mukaan. Eihän se säälittävä vikisijä koskaan ymmärtänyt hankkeen todellista potentiaalia. ”Ihmisyys”, ”eettisyys”. Ja muita latteuksia. Se orjamoraalin tahdoton sätkynukke. Vätys!
Naaras irtautuu planeetan pinnasta ja puolentoista tuhannen millisekunnin kuluttua kohtaa uroksen viidenkymmenenkolmen asteen lähestymiskulmalla. Kypärät kolahtavat toisiinsa. Uros suorittaa rengasmaisia liikkeitä yläraajoillaan, joista toisessa kantamansa kypärä irrottautuu telakoitumistilasta ja aloittaa matkan säteellä, joka ei kohtaa objekti c:tä.
– Isäsi… ansaitsi… tuhonsa… uros jatkaa lähetystään osoittaen joko kanavan tukkeutuvan liikenteestä tai omien prosessiensa saavuttaneen hetkellisen suorituskykykaton. – Katsoin… häntä… silmiin… kun hän… katosi… liekkimereen… laboratoriossa…
Uroksen asema y-akselilla muuttuu yhdeksänkymmentä astetta vertikaalisesta horisontaaliseksi. Naaras on uroksen päällä ja lyö kypärää kivellä. Myös naaras kuormittaa radiokanavia lähetyksellä, joka korkean taajuutensa perusteella vaikuttaa testisignaalilta. Jos siinä on sanoja, en kykene niitä dekoodaamaan.
Uros pyörähtää pitkittäisakselinsa ympäri telakoituen naaraan keskimoduuliin tarttumaraajoillaan. Naaras lennähtää kauemmas, kohti samaa hallin seinustaa, jonne objekti c on laskeutunut.
Sillä välin, kun uros suorittaa hallitun horisontaali-vertikaalisiirtymän jatkaen lähetystään – jonka sisällön analysointi on yhä hankalampaa heikon resoluution sekoittuessa voimakkaaseen hyperventilaatioon, mutta joka kontekstin huomioon ottaen todennäköisesti edelleen jatkaa antroposentrisiä teemojaan – naaras on havainnoinut objekti c:n suhteellisen läheisyyden verrattuna omaan aika-avaruuspisteeseensä.
Naaras tarttuu objekti c:hen ja kääntää etuprofiilinsa kohti lähestyvää urosta. Tässä kohtaa muistan sanan, jolla objekti c:n yleiskategoriaa usein kutsutaan.
Se on ”ase”.
