Jürgen paiskaa minut kivuliaasti lattiaan.
Ase! Ulottuvillani!
Poimin aseen, tähtään. Jürgen ei pysähdy.
Ammun kohti.
Tuskan huuto raastaa tärykalvojani. Jürgen horjahtaa, vaipuu polvilleen maahan.
Huuto jatkuu. Huutaja ei ole Jürgen.
Jürgen puristaa molemmin käsin hengitysyksikkönsä letkua estääkseen kallisarvoista happea karkaamasta. En osunut häneen, vain hänen pukuunsa. Luoti on jatkanut matkaansa lihaseinämään repien rosoreunaisen aukon rakkomaiseen orgaaniin. Haavasta virtaa ulos vihertävänpunaista nestettä.
Kudosmassan keskellä olennon suu jatkaa infernaalista huutoaan. Silmät rävähtävät auki, tuijottavat minua tuskan tietoisuuteen repiminä.
