Etenen varjojen suojaamana kuuloetäisyydelle. Jürgen seisoo selin minuun keskellä hallia, jonka toinen puoli on lihakasvuston täyttämä. Juurakon lailla haarautuvat lonkerot leviävät ulospäin alempiin käytäviin.
Sisäpuolella kasvuston säikeitä on niin tiheässä että yksittäisiä osia on mahdoton erottaa sykkivästä kasvainseinämästä. Lonkeroilla on yhteinen lähtöpiste, lihaseinän keskelle uponneena erotan ihmisruumiin hahmon. Olento on liki täysin sulautunut kasvustoon.
Läpikuultavista kohdista erottuu jäänteitä luustosta, sisäelimistä ja krominkiiltoisista nivelimplanteista. Kasvot ovat paisuneet valtaviksi kudoksen venyttäminä ja vääristyneet mittasuhteiltaan. Silmät ovat kiinni mutta hampaattomana ammottava suu vääntelehtii, kuin yrittäessään muistella miten muodostetaan äänteitä.
Olento toistaa: ”Suunnitelma on muuttunut.”
Jürgen ei voi peitellä kiihtymystään. ”Olen tullut tänne toteuttamaan Suunnitelman! Olen toiminut Z…Zoharin ja Guzmánin lähettämien ohjeiden mukaan! Missä he ovat? Mitä heille tapahtui?”
Olento puhaltaa pitkän, venyvän Z-äänteen, kunnes äkisti alkaa puhua naisen äänellä. Kuin toistaen nauhoitetta.
Skíðblaðnir-1:n tiedeupseerin, Zahara Zoharin viesti PTOMASille, prioriteetti korkein mahdollinen. Luokitus: Äärimmäisen salainen. Suunnitelma on vaarassa. Symbionttikudoksen injektio Rømmeen onnistui alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Alkuun prosessi eteni suunnitellusti, mutta pian alkoivat hylkimisreaktiot, transformaatio etenee hallitsematta eikä symbiontti muodosta enää toivottua liitosta nanomekaanisten hermoverkkojen rajapintoihin. Minä ja biomekaanikko Diego Guzmán olemme altistuneet kudokselle ja saaneet tartunnan suojavarusteista ja turvatoimista huolimatta. Kudos syrjäyttää kiihtyvällä tahdilla solujamme. Rømmen keho tuntuu kestävän muutosta, ilmeisesti aiempien geenisiirrännäisten, implanttien ja nanoekspansioiden ansiosta. Mutta hän muuttuu koko ajan. Kysymys on enää päivistä ennenkuin minä ja Diego olemme mennyttä. Rømmen elintoiminnot ovat vakaita mutta hän on koko ajan sisäänpäinkääntyneempi eikä enää reagoi kuin satunnaisesti ulkoisiin ärsykkeisiin. Suunnitelman pelastamiseksi ainut toivo on alkuperäisen kudoksen lähde Maasta. Kaikki PTOMASin resurssit on valjastettava materiaalitoimituksen varmistamiseen. Sen lisäksi tarvitsemme resurssin jolla on riittävä osaaminen stabiloida transformaatioprosessi alkuperäisen lähteen DNA:n avulla. Tiedätte kenestä on kyse. Älkää kertoko hänelle enempää kuin on tarpeellista Suunnitelman tämän hetkisestä tilanteesta. Aluksen todellinen tarkoitus on pidettävä salassa, millä peitetarinalla tahansa. PS. Lisätkää toimitukseen mahdollisuuksien mukaan riittävä määrä uhrattavissa olevaa koemateriaalia.
Materiaalitoimitus? Sitäkö me vain olemmekin, niinkuin kaikki aiempi nöyryytys ei olisi ollut jo tarpeeksi? Kun näen Jürgenin kädessä kypärän, jonka tunnistan kuuluneen Markoville en voi enää hillitä itseäni ja astun esiin.
”Olen kuullut tarpeeksi! En ponnistellut akatemiassa vuosikymmentä ja matkannut läpi avaruuden uhratakseni miehistöni jäseniä – vain synnyttääkseni hirviöitä!” huudan täynnä raivoa.
Jürgen kääntyy. Vaikka kypärän visiiri peittää kasvot, pelkästä äänen ivasta tiedän tarkalleen hänen pilkallisen ilmeensä. ”Vai et tullut synnyttämään hirviöitä? Kenen luulet sitten olevan alkuperäisen kudoksen lähde? Muistatko kun isäsi otti sinusta näytteitä silloin kun vielä työskentelimme hänen kanssaan yhdessä? Ne näytteet olivat Suunnitelmaa varten! Kaikki ympärilläsi on kromosomitasolla enemmän sukua sinulle kuin oma lapsesikaan tulisi olemaan!”
Ase jonka aluksessa Jürgeniltä takavarikoin, jonka kaappasin liki ajattelematta mukaani lähtiessäni laboratoriosta, sen itsevarma kylmä paino marsnauttivyölläni on ainut mikä mahtuu tajuntaani raivoni lisäksi. Tartun aseeseen ja kirkuen ryntään Jürgeniä kohti.
