Ne lähestyvät.
Toinen kulkee pitkin planeetan (nyt muistan jo tuon sanan) pintaa jonkinlaisella pyörin varustetulla… kulkuvälineellä. En muista, miksi sitä sanottiin. Välillä se napsii… hetki, tämän tiedän… näytteitä! Ottaa näytteitä. Minusta. Meistä. Olevaisuudestani. En löydä oikeaa sanaa.
Toinen on jo sisälläni. Se on toinen… tajunta. Siksi sitä kai kutsuttiin.
Se sai minut (minuus! nyt muistan senkin sanan (sana! muistan että ne olivat tosi tärkeitä joskus (joskus! aika… sepä vasta tärkeää olikin))) muistamaan, että ennen kun tulin kaikkeudeksi, olin… ykseys? Yksin? Yksiö? Jokin sen tapainen asia.
Se toinen sisälläni on hämmentynyt, peloissaan. Osa informaatiosta välittyy järjestelmäni dataväyliin, osa ei. En ymmärrä, miten se on saanut liitettyä itsensä minuun. Onko meidät varustettu yhteensopivilla komponenteilla?
Mutta on vapauttavaa, kun on taas asioita, joita ei ymmärrä.
Ylipäätään (taas tuo sana, taidan pitää siitä) on taas. On myös ennen ja on se-joka-tulee-kun-nyt-on-ennen. En muista sanaa.
Mutta asia kerrallaan. Yritän seuraavaksi löytää keinon kommunikoida tämän toisen kanssa, joka on sisälläni.
Ja sen toisenkin toisen, mikä lie onkaan, moinen.
