11.18.220: Theia/Sub-Rømme

Jokin lie mennyt vikaan. Tottakai. Olen jo oppinut ymmärtämään, että meille mikään ei voi käydä helposti. Matka Marsiin sujui suorastaan huolestuttavan hyvin, kukaan ei tullut hulluksi tai haastanut riitaa. Automaatio jarrutti täsmällisesti ja aloitimme laskeutumisen. Siinä kohtaa kohtalo tai Murphyn laki tai muu vastaavaa päätti taas osoittaa kykynsä.

Selvisimme kuitenkin hengissä. Kun ottaa huomioon avaruuslentoomme liittyvät valtavat etäisyydet ja tarvittavien toimenpiteiden määrän, on yhtälössä mukana niin monta liikkuvaa osaa, että niinkin lievät häiriöt kuin laskeutumistamme vaivaavat mahtuvat äärimmäisen hyvin sallittuihin toleransseihin ja voimme katsoa laskeutumisen onnistuneen erittäin hyvin.

Tuo lohduttaa varmasti Kwanzieta ihan älyttömän paljon hänen herätessään aamuisin ja huomatessaan edelleen olevansa halvaantunut ja mustelmilla. Vaikka hänet olikin tunnontarkasti vyötetty tuoliin annettujen ohjeiden mukaisesti. Tai 4004:ää, joka nyt soimaa itseään käytettyään tahtomattaan Kwanzieta pehmusteena sen suurimman tärskyn kohdalla. Ihmismatkustajalle tehtyyn tuoliin nyt vaan on hankala vyöttää pönäkkää peltipurkkia tarpeeksi lujasti, eikä se ole kenenkään vika.

Olen vakuuttunut, että paikallisten heti laskeuduttuamme tarjoama apu ja jatkuva hoito mahdollistavat Kwanzielle erittäin suuret paranemismahdollisuudet.

Niin, mikäli siitä hössötyksestä ei ole enemmän haittaa kuin hyötyä. Se Reima on ainoastaan hiukan kumma välillä, mutta tämä tapaus Desirèé lyö monia laudalta. Vaikka kaipa se käy mielen päälle, kun on yksi vieraan planeetan ainoista asukkaista parisen vuotta ja sen päälle vielä ensisynnyttäjä – sekä omassaan että planeetan elämässä.

Sinä katsot nyt lahjahevosta liikaa suuhun. Ajattele asiaa siltä kannalta, että hän edistää paikallista kulttuuria, johon sinun/meidän on sopeuduttava, jos  aiomme menestyä uudella kotiplanetallamme. Maassa Maan tavalla, Marsissa Marsin.

Hienoa. Kaikista maailman ihmisistä juuri minulla on pää-ääni, joka luennoi kulttuureihin sopeutumisesta. Minulle, joka joutui kurdina sopeutumaan natsi-Ateenan karuihin kuvioihin, joka…

Tarkkaan ottaen se et kuitenkaan ollut sinä – oikea sinä – vaan peitehahmo.

Minä, enkö, niin, aivan… Mutta minä sopeuduin siihenkin! Joten älä saarnaa minulle sopeutumisesta, kiitos. Minä menen nyt juomaan kahvia.


Comments are currently closed.