'Jürgen'-hahmon arkisto

2.4.0 MR: Jürgen

01.04.14 | Sade Kondelin | Mars

Olen keskellä.

Hengitän hiljaa. Kuvittelen kuulevani ilman virtauksen kypäräni sisällä. Pääni sisällä. Planeetan ytimessä.

Olen keskellä.

Takanani, punaiseen kiveen louhituissa saleissa, koneiden väsymätön pauhu tekee työtään. Hiljaa. Avaruuden tyhjyydessä.

Olen keskellä.

En sittenkään, en aivan. Silmieni edessä, tapahtumien keskipisteessä, Kasvuston ydin elää ja ymmärtää. Transformaatio on tapahtunut. Koska? On mahdoton arvata. Ehkä aika menettää täällä merkityksensä.

Katson ruumiin jäänteitä; ruumiin, joka on joskus ollut ihminen. Ruumiin, joka on joskus ollut Rømme. Mutta oliko Rømme sinänsä ihminen alun perinkään? Miten määritellään ihminen? Nyt se on lihaksi tullut kone, koneeksi tullut liha. Kasviksi tullut eläin, eläimeksi tullut houreuni.

Miten määritellään ihminen? Nyt se on lihaksi tullut kone, koneeksi tullut liha. Kasviksi tullut eläin, eläimeksi tullut houreuni.

Kuulen jonkun puhuvan ääneen: “Oliko tämä todella Suunnitelman Tarkoitus?” Se on minun ääneni. Miten ohuelta se kuulostaakaan tässä tilassa, tässä tulevaisuuden alkulähteessä, jossa minä ja Rømme lopulta kohtaamme.

En saa vastausta. Osaako tuo olento enää edes puhua? Tarvitseeko tuon olennon enää edes puhua? Alan saada kiinni ymmärryksen alkupisteestä, tai ehkä se onkin ymmärryksen loppu.

Ääni puhuu taas. Yritän vaientaa sen, tiedostan vaatimieni vastausten onttouden. Pyrkimyksistäni huolimatta ääneni kaikuu seinästä seinään: “Entä Z ja G? Mitä heille tapahtui? Mitä sinä aiot nyt? Onko kaikki ollut turhaa?”

En odota saavani vastausta; tilan on täyttänyt hiljaisuuden paino. Tulen levottomaksi tavalla, jollaista en ole ennen kokenut. Katson Kasvustoa, olentoa, joka oli kerran Rømme. Katson häntä, vaiti.

”Suunnitelma on muuttunut.” Rømmen ääni on yhtä aikaa syvä ja huokoinen, kuparisen tyly ja oudon limainen. Sanoista saa vaivoin selvää. Jäykistyn, en kykene liikkumaan. Suunnitelma on muuttunut.

Olen keskellä.

25.3.0 Mr: Jürgen

18.02.14 | Sade Kondelin | Mars

Kasvi rönsyilee kaikkialla. Kasvi? Eläin?

Uusi elämänmuoto. Tulevaisuus. Se rönsyilee, valtaa tilaa, hakee paikkaansa. Marsinpäällinen osa on laaja, mutta näytteiden perusteella vain pikkiriikkinen osa suuremmasta totuudesta: rönsyjen solukko on erikoistunut yhteyttämiseen, mutta eliö tarvitsee paljon muutakin hengissä pysymiseen, kasvusta puhumattakaan. Valtaosa kasvuston massasta sijaitsee siis väistämättä planeetan pinnan alla. Mutta missä se nousee pinnalle? Mistä se tuli? Minun on löydettävä sen lähde, selvitettävä sen salaisuus.

Rönsyjä on kaikkialla. On vaikea hahmottaa niiden suuntaa ja haarautumia – keskinkertainen mieli ei siihen pystyisi. Minä, Jürgen Přiklgruber, olen kuitenkin kaukana keskinkertaisesta!

Siristän silmiäni, seuraan lihasmassan ja kasvisolukon (epä)pyhästä liitosta muodostuvaa verkostoa katseellani, muodostan kokonaiskuvaa. Suljen silmäni hetkeksi voidakseni ajatella. En voi luottaa täällä muuhun kuin omaan kapasiteettiini kurottaa suuruuteen. Tämä ajatus saa minut tuntemaan outoa sukulaisuutta jalkojeni juuressa Marsin punaa halkovaa elämänmuotoa kohtaan. Kasvi ja minä, omat rajamme uudelleenmääritellen, kiemurramme ja kurottaudumme täyttämään avaruuden tyhjyyden. Kaikki tuntuu äkkiä selkeämmältä.

Kaksi korkeaa

Avaan silmäni uudelleen. Näen kasvuston edessäni uudella tavalla, tiedän mitä etsiä. Kaikki rönsyt kurkottavat pitkin planeetan pintaa samasta pisteestä, ja tuohon pisteeseen ne johtavat minut nyt.

Edetessäni kohti kasvuston keskipistettä mieleni vaeltaa vapaana, mutta oudon levottomana. Markov ja hänen katoamisensa sinänsä eivät kiinnosta minua, mutta tyhjä avaruuspuku vainoaa ajatuksiani. Onko tämä eläimellinen kasvi, tämä Marsin tomusta nouseva kaunotar, lihansyöjä? Onko se sittenkin hirviö? Ja sulkevatko kauneus ja kauheus väistämättä toisensa pois?

20.2.0 Mr: Jürgen

16.12.13 | Sade Kondelin | Mars

Nataša oli viipynyt laboratoriossa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tarkkailin ovea tiiviisti suojaisasta nurkkauksesta pitkään, vain vaivoin pitäen hengitykseni tasaisena ja rauhallisena. Kun nainen lopulta meni menojaan, minne lienikään, tukahdutin vaistomaisen haluni huudahtaa riemusta.

Oloni on kieltämättä hieman kiihtynyt. Vilkaisen vielä viimeisen kerran ympärilleni ja varmistan olevani yksin, ennen kuin livahdan laboratorion terävään valoon.

Räpyttelen silmiäni ja käyn huoneen nopeasti läpi katseellani – tuolla, näyteastioita ja mittauslaitteistoa pursuilevan pöydän kulmalla se on. Natašan muistio!

Näpäytän laitteen näytön päälle vapisevin käsin ja selaan ihailtavan järjestelmällisesti organisoituja ja nimettyjä kansioita ja tiedostoja hetken, tietämättä kuitenkaan, mitä etsin. Naurahdan, ehkä ääneen, oivaltaessani, että voin yksinkertaisesti valita viimeisimmän tallenteen (tietojärjestelmä käyttää Maan ajanlaskua, mutta Nataša on lisäksi kirjannut dariaanisen kalenterin mukaiset päivämäärät tiedostonimiinsä).

Jännitykseni raukeaa muistiinpanoja lukiessani. Analyysin tulokset osoittavat vailla epäilyksen mahdollisuutta, että löytynyt organismi on jonkinlainen symbioottinen kokonaisuus, joka muodostuu (melko alkeellisesta) leväkasvustosta ja orgaanisesta lihasmassasta.

Enää en edes yritä pidätellä psykosomaattisia affektejani, vaan huokaan ääneen, silmäni sulkien: “Se siis todella onnistui…”

7.2.0 Mr: Jürgen

11.11.13 | Sade Kondelin | Mars

Suunnitelmani etenee jopa odotettua sujuvammin. Mars on nyt hallussamme. Muut siirtokuntamme jäsenet eivät vielä ymmärrä tämän kaiken merkittävyyttä, mutta he kyllä hahmottavat kokonaisuuden vähitellen. He eivät ole tyhmiä, vaikka heiltä puuttuvatkin keinot kuvitella oman pienen elämänpiirinsä ulkopuolista suuruutta. Annan siksi heille anteeksi heidän loukkauksensa minua kohtaan – Maa-sivilisaation tympeys ja turhanpäiväisyys sumentavat vielä heidän aistejaan. Mutta täällä, aikaan seisahtuneen ja kuolevan valtakunnan lopullisesti taakseen jättäneinä, hekin voivat vapautua sovinnaisen orja-ajattelunsa kahleista ja todella suunnata katseensa tulevaisuuteen!

Vallankumouksestamme järkyttyneet rappiokoneiston kätyrit yrittävät vielä palauttaa tilannetta haltuunsa. Maasta tulevat viestit ovat parhaimmillaan huvittavia, pahimmillaan myötähävettäviä. Rivien väleissä paniikki ja epätoivo lisääntyvät kappale kappaleelta.

From: Ptomas/Baikonur
To: New Helium/Mars
Subject: Toistuvat sopimusrikkomukset – viimeinen varoitus

Kärsivällisyydestämme ja saamistanne toistuvista uusista mahdollisuuksista huolimatta olette jatkaneet naurettavaa kapinalinjaanne. Kuvauslaitteiston luvaton haltuunotto oli viimeinen pisara. Teillä on 24.6.220 saakka aikaa palauttaa robotit kuvauskäyttöön, tai ohjaamme matkalla olevan kasvihuonemodulin kääntymään takaisin. Siinähän sitten leikitte avaruuden asuttajia ilman omavaraista hapen ja ruoan tuotantoa. Mikäli kuitenkin palaatte ruotuun ja tottelette määräajan kuluessa, voimme keskustella teille lankeavien sopimussakkojen muuntamisesta lisätehtäviksi, joilla katsojaluvut saadaan nousuun. 

Steffen Rømme
Toimitusjohtaja
Plass Torsk og Media AS


From: New Helium/Mars
To: Ptomas/Baikonur
Subject: Re: Viimeinen varoitus – vaarassa olette te itse

Meitä ette hämää. Uhkauksenne ovat tyhjiä. Valta on nyt meillä. 

Ymmärrämme pelkonne. Uusi sivilisaatiomme uhkaa olemassaolonne perusrakenteita. Osoitamme todeksi hylkäämämme planeetan ja elämäntavan kestämättömyyden ja valheellisuuden, eikä herkkä psyykenne kestä sitä. 

Älkää pelätkö – mars ottaa avosylin vastaan ne, joilla on rohkeutta ja intoa loikata tuntemattomaan. 

- - - 
Jürgen Přiklgruber
Kenraali, Itsenäinen Mars-yhteisö

PS. Syökää paskaa, senhän te parhaiten osaatte

25.1.0 Mr. (13.6.220): Jürgen

14.10.13 | Sade Kondelin | Mars

Olen saapunut planeetalle.

Olin odottanut tuntevani kiihkeyttä, ehkä riemua, tässä hetkessä. Sen sijaan tunnen oloni lähinnä lievästi pahoinvoivaksi. Rintakehässäni on tympeä, raskas möykky. Arvelen tilani johtuvan hyperkapnian jälkivaikutuksista. Voin siis ohittaa ne ja keskittyä olennaiseen: olemme nyt täällä molemmat.

Nainen, Nataša, ymmärtää muita paremmin tilanteemme realiteetteja. Hän on tutkinut laskeutumiskapselin kuntoa ja siirtynyt sitten tarkastelemaan ympäristöämme. On oleellista saada pian mahdollisimman hyvä kuva asemistamme. Natašalla ei kuitenkaan tunnu olevan kykyä asettaa pitkän aikavälin tavoitteita – ehkä hänellä ei ole tarpeeksi mielikuvitusta. En ole varma, voiko hänestä olla hyötyä suunnitelmissani.

Muilta kanssamatkaajiltani mielikuvitusta sen sijaan ei puutu. He piirtelevät seiniin hirviöitä ja nimeävät epätarkan karttansa tyhjänpäiväisiä lokaatioita. He eivät ymmärrä, että nimet ja merkityksellisyys muodostuvat paikoille vain tapahtumisen, historian ja suurten tekojen kautta. Miksi antaa vuorelle nimi, ellei kukaan ole vielä kiivennyt sille tai kaivautunut sen uumeniin?

Olenkin päättänyt aloittaa uuden ajanlaskun, uuden historiankirjoituksen, tällä planeetalla. Tässä uudessa ajassa voin rakentaa ennen näkemättömän ymmärryksen ja suuruuden valtakuntani. Alkaen laskeutumisen vuodesta Marsin rakentamisen aikaa (0 Mr.) ihmisen tahto ja teknologinen taito muuttavat todellisuutta!

Jälkihuomautus: olen ehdottanut muille, että koittaisimme kaapata meitä ympäröivät robotit hallintaamme. TV-kuvaaminen häiritsee ja suututtaa heitä enenevässä määrin, ja uskon heidän asettuvan tukemaan pyrkimyksiäni.

21.4.2023: Pöytäkirja

06.05.13 | Kaikki | Matka 
– – – #// Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript begins. – – –

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.
Markov: Desirèé, älä syö kyn– öh, siis: kannatan.
Desirèé: (Vääntää naamaa.) ”Ölö söö könsiö”, mäy mäy mäy.
Markov: Ehdotan Desirèétä pöytäkirjantarkastajaksi.
Reima: Desirèétä? Olkoon. Kannatetaan.
Nataša: Markov toimikoon sihteerinä.
Markov: Pfff… Painoin jo nauhoita-nappia. Homma hoidossa.
Reima: Entäs minä?
Markov: Reima on puheenjohtaja-ainesta.
Reima: Kannatetaan!
Markov: Tyylitöntä kannattaa itseään.
Reima: (Jupisee.) Tyylitöntä pukeutua hawaiji-paitaan tällaisessa tilanteessa…
Nataša: Kannatan Reimaa puheenjohtajaksi ja pyydän ensimmäistä puheenvuoroa.
Desirèé: Harvoinpa tuo muuten on itseään kyennytkään kannattelemaan…
Reima: (Hakkaa nyrkillä pöytää.) Järjestystä saliin! Aloitetaan kokous!
Markov: (Mutisee.) Se on Sotšin olympialaisten kisapaita, keräilykappale, senkin sivistymätön metsäläisjuoppo.
Reima: Puheenvuoro on Natašalla. (Markoville.) Minä johdan puhetta.
Nataša: Kiitos, puheenjohtaja! Meillä on nyt edessämme isoimpana ongelmana aluksen elossapitojärjestelmän romahtaminen, ja sen mukaan nyt on toimittava. Markov ei ilmeisesti ole vielä saanut PTOMASilta toimintaohjeita?
Markov: Ei ole kuulunut vielä mitään. Hirveän liikkumattomalta näyttää salamatkustajamme. Onko joku tarkistanut hänen pulssinsa viime aikoina?

Desirèé viittaa.

Reima: (Desirèélle.) Käytävän päähän ja vasemmalle.
Desirèé: (Vihaisesti.) Eiku puheenvuoro!
Reima: Ai, anteeksi. Desirèé, ole hyvä.
Desirèé: Ton urpon pyssy pitäs toimittaa hiivattiin. Ehdotan että heitetään avaruuteen se.
Nataša: Puheenjohtaja!
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Kyllä tämä näyttää vielä hengittävän.
Desirèé: Ehkä asian voisi korjata…
Reima: Järjestystä! Natašalla on puheenvuoro!
Nataša: Epäilemättä kaikki olemme sitä mieltä, että helpoimmalla olisimme päässeet, jos Jürgen olisi kuollut saamaansa sähköiskuun, mutta nyt kun tilanne on tämä, meidän on mietittävä myös omaa turvallisuuttamme. Minä voin säilyttää aseen.
Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) En kyllä lähtenyt asuttamaan uutta planeettaa voidakseni ruveta murhaamaan ihmisiä.
Reima: Nataša. Osaatko kertoa meille, kun kerran tunnet tuon saksalaisgangsterin, mitä hän oikein tekee aluksella.
Nataša: Olen pohtinut asiaa, mutta kattavaa vastausta en osaa antaa. Mikä tahansa syy tuntuu järjettömältä jopa Jürgenin egomaanisen luonteen mittapuulla.
Desirèé: (Osin itsekseen.) Elokuvissa tuollaset aina herää vedellä.
Markov: (Desirèélle.) Vain elokuvissa ihmiset selviävät moisista tälleistä hengissä, yleensä.
Nataša: Ainoa vähänkään järjellinen selitys on, ettei hän voinut hyväksyä minun valintaani hänen sijastaan.
Reima: Vai niin. Palataanpa resursseihimme. Markov, ylläpitojärjestelmän mukaan tilanteemme ei taida olla kovin toiveikas?
Markov: Laukaus rikkoi suodattimen. Hiilidioksidin määrä ilmassa kasvaa nyt koko ajan. Selviämismahdollisuudet ovat pienet, heitettiin sitten ihmisiä ilmalukosta tai ei.
Nataša: Voimme ehkä rakentaa jonkinlaisen hätäsuodattimen, mutta sekin on epävarma ratkaisu. Jürgen on kuitenkin kuluttanut matkan aikana kaiken yli tarpeen mitoitetun hapen.

Nataša: Hiljaisuutta, pyydän! Tässä tilanteessa ehdotan virallista kokouskäytäntöä.

Saapuvan viestin merkkiääni kuuluu yhteistilassa.

Markov: (Kuvan ulkopuolelta.) Tämä on aika… lyhyt.
Reima: Anna kuulua! Mitä siinä sanotaan?
Markov: ”Hankkiutukaa eroon.”
Nataša: Mitä!
Markov: Kysyin, että mitä teemme salamatkustajalle.
Desirèé: Jos PTOMAS sanoo tolleen, sen on pakko olla paska ratkasu. (Irvistää.)
Reima: Hänhän elää vielä!
Nataša: Emme me voi…

Nurkasta kuuluu raivokasta yskimistä.

Jürgen: Ette todellakaan voi! Säälin teitä, jos aiotte edes yrittää.
Markov: (Pirullisesti virnistäen.) Äänestimme juuri sinut ilmalukkoon.
Desirèé: MISSÄ SE PYSSY! PIILOON SE!

Nataša osoittaa asetta, joka leijuu kohti nurkkaa.

Desirèé: Ota paukut pois varmuudeks kans.
Reima: Rauhoittukaa! Přiklgruber on tiukasti sidottu!
Nataša: (Huutaa Jürgenille.) Nyt kerrot mitä SINÄ nasyro vsravsya tällä aluksella teet!
Jürgen: Enpä usko, että olette äänestäneet yhtään mitään. Tuskin olen kovinkaan väärässä, jos uumoilen, että ilmalukkopäätös on tullut aivan muualta. PTOMAS?
Markov: Maasta todellakin annettiin melko luova ratkaisu päällimmäiseen ongelmaamme, sinuun.
Reima: Eikä mikään huono ratkaisu. Sinä ammuskelit hiilidioksidisuodattimemme tuhannen palasiksi ja nyt tukehdumme kaikki!
Markov: … ja halusit heitellä meitä ulos aluksesta.
Nataša: LOPETTAKAA! ZAMKNESEH!
Markov: Lopeta itse tuo huutaminen, noita!
Reima: (Hakkaa nyrkkiä pöytään.) Järjestystä nyt ja vähemmän venäjää!
Markov: Pošjol na hui!
Reima: PERKELE!

Nataša ponkaisee liikkeelle, nappaa nurkassa leijuvan aseen ja osoittaa hetken Markovia saaden kaikki hiljenemään. Markov nostaa kädet pystyyn ja leijuu seinää vasten. Nataša kääntää aseen hitaasti Jürgeniin.

Desirèé: HEI! Nyt loppu! Toi ei oo mikään LELU.

Desirèé lyö Natašaa ja lennähtää itse taaksepäin.

Reima: Turpa kiinni nyt! Sakemannilla on asiaa!
Jürgen: Jos nyt hetken rauhoittuisitte, niin voisin kertoa teille jotain, mikä saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä. (Katsoo Desirèétä, sitten Natašaa.)

Markov nyyhkäisee.

Desirèé: (Mutisee.) Äitis oli herkkä ku sut hylkäs.
Jürgen: Teidät ohjeistettiin poistamaan minut alukselta. Varsin kamalaa, eikö?
Desirèé: Ei.
Jürgen: Entäpä, jos PTOMAS olisikin pyytänyt poistamaan alukselta vaikkapa hänet? (Osoittaa Desirèétä.) Tai hänet? (Osoittaa Markovia.)
Markov: Mutta mehän olemme matkalla asuttamaan…
Jürgen: Katso ympärillesi! Ei kukaan Maassa halua katsella, kun neljä idioottia kasvattaa perunoita! Sen sijaan tyhjiössä kiehuva veri ja purskahtelevat silmämunat – sitä halutaan, sitä kaivataan ja siitä maksetaan!
Markov: Ei! Lopeta!

Markov potkaisee itsensä seinustalta liitoon ja leijuu huoneesta.

Jürgen: Luuletteko te, että mikään täällä tapahtuu sattumalta? Kuolema ja kärsimys ovat kallisarvoisia tuotteita. Te kaikki olette uhreja tässä käsikirjoituksessa! Kaikki!
Desirèé: (Liukuu kohti defibrillaattoria.) Vanha konsti on parempi…
Nataša: Des, EIII! Älä tee sitä!
Jürgen: (Nauraa.)

Nauru katkeaa korvia vihlovaan laukauksen jälkikaikuun.

– – – Microsoft Visual BorgNote 2020 transcript ends. \\# – – –

16.4.2023: //unauthorized login//

22.04.13 | Riku Ahlsten | Matka

Olen ottanut aluksen hallintaani. Skíðblaðnir-2 kuuluu nyt komentooni.

Asiat eivät sujuneet aivan niin kuin olisin toivonut. Säteilyhälytys mutkisti tapahtumien kulkua. Autoin kuitenkin ruotsalaisnaista pelastustoimissa ja saimme kaikki matkustajat ajoissa pukuihin ja säteilysuojaan. He ovat nyt lukkojen takana.

Puheyhteys säteilysuojassa oleviin matkustajiin avattu. Identifioin itseni – Jürgen Přiklgruber, aluksen komentaja. Aistin äänetöntä vastarintaa. Myös hämmennystä.

Aluksen ylläpitojärjestelmä osoitti Jürgenin pelot oikeiksi.

Sain sisäänkirjautumistunnukset aluksen ylläpitojärjestelmiin. Pelkoni osoittautui oikeaksi. Happivaranto on hälyttävän vähäinen. Ratkaisun löytäminen ensisijaista.

Kerroin tilanteesta muulle retkikunnalle. Esitin vaatimuksen: yksi matkustajista on poistettava, jotta muun retkikunnan pääsy Marsiin ei vaarannu. Valinta ja eliminointi on suoritettava 24 tunnin kuluessa. Vangit suorittavat valinnan, minä eliminoinnin.

Tunnen voimakasta varmuutta tekojeni oikeutuksesta. Vaikeat ja suuret päätökset vahvistavat johtajuuttani.

Siteeraan erästä toista suurmiestä:

”Ongelmaa, jota ei voi ratkaista ei ole olemassakaan.”
Sergei Pavlovitš Koroljov (1906 – 1966)

21.2.2023: //unauthorized login//

08.04.13 | Riku Ahlsten | Matka

Tämä jatkuva epävarmuus kuluttaa mieltä. On pakko yrittää keskittyä tehtävään ja pysyä niin tyynenä kuin mahdollista. Olen käyttänyt mielenhallintaharjoitteita jo lähes päivittäin. Niistä on suuri apu. Luotan itseeni vahvasti. Tulevaisuus on täysin kirkas.

Lähestymme määränpäätä. Mikä painovoimajärjestelmän taannoin hajottikin, se ei voinut olla vaikuttamatta aluksen lentorataan. Toivon hartaasti, että miehistö on saanut radankorjauslaskelmat ja aluksen kurssin korjattua. Tekevätkö he mitään muuta kuin ryyppäävät ja rellestävät? Se on suorastaan surkuhupaisaa. Olin vähällä paljastaa itseni, kun näin ruotsalaisnaikkosen tanssivan heidän juhliessaan jotain… mitä he nyt sitten ikinä juhlivatkaan. Tanssivan!? Täällä! Tässä pienessä painottomassa tilassa, keskellä planeettainvälistä mustaa avaruutta! Tuntuu hieman nurinkuriselta ajatella näin, mutta kun katselen tuota porukkaa, vakuutun yhä uudelleen siitä, että tein täysin oikean ratkaisun hankkiutuessani mukaan tälle matkalle. Toivon vain, että Z. ja G. ovat turvassa. En olisi täällä ilman heidän suurenmoista apuaan.

PSuuri tavoite, suuri päämäärä, suuri tulevaisuus.

Olen säännöstellyt syömistäni ja juomistani entisestään. En osannut odottaa, että elintarvikevarannot täällä olisivat näin niukat. Miehistö on ilmeisesti huomannut saman asian ja säännöstellyt omaa syömistään myös. Hyvä niin, mutta se tietenkin kiristää tunnelmaa entisestään. Mahtavatko he arvata, mistä on kysymys? Ehdimmekö Marsiin, ennen kuin aikani astua tämän spektaakkelin näyttämölle koittaa? Toivon niin.

[>>_ _|acces.code<<#>>?..

Hemmetti! En pääse aluksen ylläpitojärjestelmään! Mieleeni juolahti eräs asia… haluaisinpa vain tietää… jos elintarvikevarannot on mitoitettu näin tarkasti neljälle matkustajalle, onko happi yhtä tarkasti laskettu..?

Tarkastan ja huollan pistoolin heti syvähengitysharjoitukseni jälkeen. On oltava valmiina. Virheisiin ei ole varaa – ei myöskään epäröintiin. Jos tilanne sitä vaatii, uhrauksia täytyy olla valmis tekemään. Suuri tavoite, suuri päämäärä, suuri tulevaisuus. Koko maailma. Sinun, J. Sinun.

31.12.2022: //unauthorized login//

25.02.13 | Riku Ahlsten | Matka

[-|x*_ *//.login.date31122022//_._config_non\selec]=>

löin suomalaista. kovaa. en tiedä vahingoitinko häntä pysyvästi. tuskin tapoin kuitenkaan. hän hengitti vielä kun poistuin. minun oli pakko lyödä. hän oli humalassa ja aikoi avata ilmalukon. en voinut antaa hänen tappaa itseään ja minua.


[”–core.data.adjusted_¨¨//elimination.limit::gc178_-_\\>

touhu täällä alkaa käydä varsin vaaralliseksi#_._logout.]

Reiman uusivuosi oli päättyä onnettomasti.

23.11.2022: //unauthorized login//

28.01.13 | Riku Ahlsten | Matka

passw++++???###unknow___g://file[enter— vihdoin jalkeilla. jeesus kun sattuu joka paikkaan. nuo hullut eivät koskaan nuku yhtäaikaa. mielipuolia kaikki.

tai eivät aivan kaikki. nat taitaa olla oma itsensä – vaikka pelaakin jotain peliä. voi nat, kunpa tietäisit, kunpa vain tietäisit

täytyy päästä käsiksi tietojärjestelmään. missä kaikki data on? sitä on pakko olla jossain. nat ei ole täällä keikistelemässä tvkatsojille. minun täyt\\((¤xx____

passw++??##unknow__^&_==exec.dat.mis\\_

helvetti joku herää! se ruotsalaisbarbie taas/<<</////krtsmmf—)))****pakko menn]__xx|||..

&&&_=[[exec.dat.mis\\___________…..