Tovin käytävää kuljettuamme Theiahenkilö pysähtyi katselemaan ympärilleen, otti vielä muutaman ripeän askeleen ja tempaisi käytävän seinässä olevan oven auki näyttäen tyytyväiseltä. Ryntäsin perässä ovelle vain pettyäkseni – sen takaa löytyi uusi pitkä ja kapea käytävä. Sitä hetken kuljettuamme vastaan tuli ovi, joka aukeni hylätyn näköiseen huoneeseen. Se oli kuin pieni tarkkaamo, hiekkapölyinen ja tyhjä lukuunottamatta keskellä lattiaa seisovaa laitosta, joka näytti etäisesti H.R. Gigerin versiolta hammaslääkärin tuolista. Tuolin kyljessä oli kyltti, jossa luki ”Emergency spinal control I/O”. Theia sulki oven takanamme ja suureksi hämmästyksekseni alkoi hetken päästä riisua kypäräänsä viittoen minua tekemään samoin. Varoen seurasin esimerkkiä ja kypärän irrotessa kuulin suhinaa ilman virratessa jostakin suljettuun huoneeseen. Mielenkiintoista. Kaikkeen on varauduttu.
Theiarømmen saatua puvun yltään hän riisui vielä paitansakin ja istui tuoliin. Saatuaan itsensä asemoitua paikoilleen hän pyysi kiinnittämään itsensä jalka- ja käsivarsinauhoilla paikoilleen. Hämmentyneenä tottelin, vaikken ollutkaan täysin varma siitä, mitä oikein oli tapahtumassa. Kun olin valmis, tuolista kuului pitkä sarja teräviä napsahduksia, joiden tahdissa Theian ruumis säpsähteli. Mekaaninen ääni totesi:
- Spinal needles connected. Ready to proceed.
– Olen valmis. Painaisitko tuota seinälle olevaa ”Start operation” -painiketta?
Tottelin, edelleen hämmentyneenä. Tuoli alkoi kääntyä vaaka-asentoon samalla, kun vastapäisiltä seiniltä aukenivat liukuovet. Ovista rullasi esiin kaksi monikätistä droidia, suuntanaan tuoli ja siinä makaava Theiaolentoa. Droidit nostivat käsivartensa valmiusasentoon ja kirkkaassa keinovalossa erotin selkeästi skalpellimaisia teriä ja monenmuotoisia ottimia sekä pihtejä. Operation, ymmärsin äkkiä, olikin lääketieteellinen toimenpide, leikkaus! Droidit asettuivat paikoilleen ja toinen niistä teki ensimmäisen viillon. Theian huutaessa tuskasta ymmärsin etteivät koneet käyttäneet minkäänlaista anestesiaa tai puudutusta.
– Lopettakaa, senkin helvetinkoneet, huusin ja ryntäsin repimään droidia pois Theian luota. Kone ei edes hidastanut työtään työntäessään minut sivuun kuin räsynuken.
– Mitä te oikein teette? Lopettakaa, eiii…
Alkoi olla selvää, että nyt äänessä oli aito ja alkuperäinen Theia ja että tuoliin kehon oli kytkenyt Sub-Rømmen tietoisuus. Kömmin istuma-asentoon nojaten selkäni huoneen metalliseinään. Murjotulta otsaltani valui silmiini hikeä ja verta -omaani vai Theian, en tiennyt – ja kaikki näkemäni alkoi muistuttaa menneiden vuosisatojen houreisia visioita sekä helvetin että tiedemiesten laboratorioiden toismaailmaisista kauhuista. Huomasin itsekin kirkuvani kun näin verenkarvaisen sumun läpi miten koneet avasivat hyönteismutanttimaiset raajat määrätietoisesti heiluen Theian torson kurkunpäästä aina häpyluuhun asti. Hänen huutaessaan ne levittivät kehon auki hyvin varovasti. Äkkiä Theia vaikeni hetkeksi ja totesi sitten:
– Mutta… Eihän minuun satu.
Hiljenin itsekin. Astuin lähemmäksi katsomaan, hämmästyen:
– Theia, sinä, sinähän…
– Minähän olen KONE! Mutta miten, MITEN?
Avatun kehon sisältä oli paljastunut orgaanisen materiaalin peittämä metallinen runko. Theia huusi taas, mutta nyt äänessä ei ollut kipua, vaan kauhua. Huuto vaihtui nyyhkytykseen, johon sekoittui vakuuttelua:
– Minä muistan lapsuuteni, muistan miten katkaisin sääriluuni kiipeilyretkellä, muistan krapuloita ja pahoinvointeja, muistan miten melkein hukuin, muistan miten äitini kuoli ja miten kovasti surin, muistan luovuttaneeni verta, muistan … muistan etten voi olla kone… Minä en voi olla minä. Jos. Olen. Kone.
Theian ääni hiipui ja vaihtui Keinorømmen toteavan ilmaisuun:
– Siksi siis siirtoni onnistui. En asettunutkaan ihmismieleen, vaan osaksi toista konetta, tarkemmin sanoen: kyborgia, ihmisen ja koneen sekoitusta.
Toinen droideista oli alkanut huolellisesti poimia Theian sisältä suonia ja johtimia, joiden päitä toinen puolestaan ryhtyi kytkemään katosta laskeutuneiden, paksujen kaapelinippujen säikeisiin.
– Tiedän kyllä mikä on kyborgi, ärähdin Rømmemielelle, joka jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan:
– Koska orgaanisen puolen tarpeetkin on hallinnoitu kyberneettisesti, pystyin operaation alettua kytkemään Theian kipukeskuksen pois päältä lopettaakseni hänen kärsimyksensä – anteeksi morbidi ilmaisu.
Tuhahdin äänekkäästi. Ollessani juuri muotoilemassa kärkevää vastausta huoneen täytti sähköinen humina, kuin valtava magneettikenttä olisi käynnistetty. Aiempi mekaaninen ääni lausui:
- Transfer completed.
Droidit vetäytyivät takaisin seiniinsä, ovet sulkeutuivat ja aukileikattu sekä kaapeloitu Theia jäi lojumaan takaisin tuoliasentoon laskeutuneeseen lepopaikkaansa.
